Veeti Parkkinen on marraskuussa 21 vuotta täyttävä hakkuri. Kempeleen Lentopallon kasvatti on edustanut kasvattajaseuraansa koko juniori-ikänsä, ja pelasi ensimmäisen liigaottelunsa jo lähes neljä vuotta sitten. Kuten aiemmin pelaajakuvassa esiintynyt Janne Marttila, on AC Oulu Volleyn tulevan kauden numero 4 Veeti saanut lentopallon verenperintönä. Samaa voidaan sanoa myös nuoremmasta veljestä Otosta, joka liittyi velipojan perässä liigakartalle, ja vieläpä samassa joukkueessa. Mutta tässä pelaajakuvassa keskitytään Veetiin. Mistä kaikki alkoi, ja mihin lupaava tulevaisuus nuoren miehen johdattaa? Näihin kysymyksiin, ja muihin, leveästi hymyilevä nuorukainen vastailee itse.

Mä oon aika menevä tyyppi. Sosiaalinen ja tykkään jutella ihmisten kanssa. Varsinkin urheilussa tosi motivoitunut. Perhekeskeinen, ja urheilu on ollu ykkösprioriteetti lapsesta asti. Olen persoonana kilpailuhenkinen, tykkään soittaa suuta niin treeneissä kuin peleissä. Olen räväkkä persoona, niin kopissa kuin kentällä.

Vaikka Veetiltä nykyään mittaa löytyykin 195 senttimetrin verran, näin ei aina ole ollut. Vielä pitkälle teini-ikään Veeti oli ikätovereitaan lyhyempi ja omien sanojensa mukaan ”rimpula”. 14 ikävuoden tienoilla tuli kuitenkin kasvupyrähdys, ja fysiikka alkoi kehittyä reipasta vauhtia. B-junioreissa Veeti huomasi olevansa jo ikäisekseen ruudikas hyökkääjä, ja totesi itselleen, että kovalla työllä lentopallosta voisi joku päivä tulla ammatti. Viime kaudella tämä unelma toteutui, kun Vammalan Lentopallo kirjoitti nuorelle hakkurille elämänsä ensimmäisen ammattilaissopimuksen.

Veetin vanhemmat, Jukka ja Katja, ovat molemmat itsekin pelanneet lentopalloa, joten laji tuli perinteisesti perheeltä opittuna. Ikää ei ollut varmasti kuin neljä tai viisi vuotta, kun vanhemmat kiikuttivat esikoispoikansa Kempeleen Lentopallon pikkutiikereiden harjoituksiin. Laji on sittemmin vienyt mennessään, poislukien yksi välivuosi, jolloin Veeti kävi kokeilemassa lahjojaan yleisurheilun parissa. Samaa viehätystä ei kuitenkaan mondolta löytynyt, vaan tie vei takaisin lentopallokentille, joka on saanut jakamattoman huomion siitä asti.

Juniorivuosilta parhaaksi muistoksi jäi viimeisen A-poikavuoden SM-hopea kaudella 2023-24, jolloin A-poikien paras pistemies nakutti lähes 20 pistettä per peli. Hopeaa tuli kaulaan myös 1-sarjassa, jossa Oulun Kiskon punaisissa toistaiseksi uransa parhaan kauden pelannut Veeti takoi sielläkin lähes 15 pinnaa peliä kohti.

Kisko-kauden jälkeen lähtö VaLePaan oli iso askel. Liigatasolla oli paljon kovempi tempo, ja treenattiin enemmän kuin mihin olin aiemmin tottunut. Siihen piti hieman totutella, mutta toisaalta pääsin näkemään miten Suomen huipulla treenataan. Kasvattava kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka olihan hyvät ja huonot puolensa. Tulevaa uraa ja kasvua pelaajana ajatellen oli kuitenkin tärkeä kokemus.

Sastamalaan Veeti lähtikin ennen kaikkea kasvattamaan itseään pelaajana. Lähtökohtaisesti peliaikaa ei ollut lajilegenda Urpo Sivulan takana paljoa luvassa ainakaan heti alkuun, eikä tilanne muuttunut myöskään Sivulan siirryttyä pikakomennuksella ulkomaille. Tilalle kun hankittiin maajoukkuehakkuri Aaro Nikula. Näytönpaikkoja tuli siihenkin nähden kuitenkin odotuksia vähemmän. Alkukauden kipuiluiden ja sairasteluiden jälkeen meno näytti jo hyvältä treeneissä ja playoff-peleissä, mutta rooli jäi kaikesta huolimatta odotettua pienemmäksi.

Parhaita muistoja viime kaudelta ovat totta kai huiput joukkuekaverit, sekä europelit. Pelireissu Montenegrossa, sekä pelit maailman eliittiin kuuluvia joukkueita ja pelaajia vastaan, olivat hienoja kokemuksia. Koti- ja vieraspelit CEV-cupin avauskierroksella lopulta koko Cupin voittoon asti yltänyttä, Turkin kivikovan liigan pronssimitalistia Ziraat Bankasia vastaan, olivat silmiä avaavia kokemuksia nuorelle urheilijan alulle.

Paluu takaisin Ouluun lähti Sami Kurttilan viestistä, jossa hän kysyi kiinnostaisiko tulla Ouluun. Heti siinä mietin, että voisi kiinnostaa. Sami soitteli pian perään ja kertoi, että liiganousu voisi olla mahdollinen. Siinä vaiheessa olin jo mukana, Samin viestistä oli mennyt ehkä kaksi minuuttia kun olin jo päättänyt tulla takaisin Ouluun. Sopimusneuvottelut Pedon kanssa meni hyvin, vaikka vähän alehintaan yrittikin mua aluksi hankkia. Helposti päästiin kuitenkin kompromissiin, jossa molemmat voi olla sopimukseen tyytyväisiä.

Odotukset tulevaa kautta kohti ovat korkealla. Viime kaudella hampaankoloon jääneet vähäiset näytönpaikat motivoivat entisestään, ja hinku näyttää taitonsa ohjaa toimintaa tulevalla kaudella. Harjoituspeleissä Veeti pääsi tekemään sitä mitä parhaiten tekee, ja hakkurin paikalla on kauden mittaan aidosti kilpailua peliajasta. Kanadalaista virkaveljeä Samuel Jackmania haastamaan Veetillä on kova palo, ja tahto pelata mahdollisimman monta peliä motivoi tekemään parhaansa joka harjoituksessa.

Tulevan kauden joukkueesta kysyttäessä tuttu hymy palaa kasvoille, leviten nyt jo pieneen nauruun. Juuri hakkurinsa näköinen nuori, eläväinen ja huumorintajuinen joukkue kerää Veetiltä runsaasti kehuja. Ehkä juuri nuoresta iästään johtuen, joukkueessa on jopa erityisen hyvä yhteishenki. Nuoret ovat nopeasti samalla aaltopituudella, eikä bussimatkoilla juuri hiljaista hetkeä kuulu. Tämä on myös sosiaalisen Veetin mieleen, juttua riittää joukkuekavereiden kesken muustakin kuin lentopallosta. Parempaa kemiaa joukkueen sisällä Veeti ei ole ikinä nähnyt, ja nauttii siitä täysin siemauksin.

Joukkueen tavoitteet siintävät Veetin mielessä hyvinkin konkreettisina. Siinä missä kokeneemman Janne Marttilan tavoitteena oli voittaa, peli kerrallaan, Veetin tavoitteissa siintää jalometalli. Moni vanhan koulukunnan edustaja kysyisi ehkä miksi juuri me voisimme voittaa mitalin, Veeti oman sukupolvensa edustajana kysyy, miksi EMME voisi voittaa mitalia. Laaja rosteri, hyvä valmennus, laadukkaat puitteet, sekä motivoitunut ja voitontahtoinen joukkue ovat Veetin silmissä jopa mestaruuteen yltäviä aseita.

Tulevan kauden joukkueita katseltaessa Veeti edellisen osan Janne Marttilan kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Akaa-Volley on suurin mestarisuosikki, Hurrikaani ykköshaastaja, ja VaLePa aina vaarallinen. Veeti heittää mukaan vielä TuTon, joka on hyvänä päivänä kova haastaja kenelle tahansa.

Ammattilaisuus merkitsee mulle ihan kaiken. Se on unelma, joka mulla on ollut pikkupojasta asti, ja olen joka päivä kiitollinen siitä, että saan elää sitä unelmaa. Saan tehdä sitä, mitä olen aina halunnut tehdä, ja pystyn oikeasti panostamaan siihen asiaan, jota haluan tehdä vielä pitkään. Se merkitsee mulle tosi paljon.

Veetin neuvona vielä nuoremmille urheilijoille, jotka tavoittelevat unelmiaan urheilusta ammattina, on Veetillä lyhyt ja ytimekäs vastaus; töitä, paljon töitä. Ammattilaisuuteen ei riitä se, että tekee lentopallokentällä kaikkensa, vaan töitä on paiskittava myös punttisalilla, ja itsestä on pidettävä riittävästi huolta. Ravinto ja uni ovat huippu-urheilijalle ihan yhtä tärkeitä työvälineitä kuin käsipainot. Periksiantamattomuus on myös yksi välttämätön ominaisuus ammattilaiseksi tähtäävälle. Huonoja aikoja tulee väistämättä eteen, mutta on tärkeää jatkaa eteenpäin luovuttamatta. Jos unelma on tarpeeksi kirkkaana mielessä, kovalla työllä se on aina saavutettavissa.

Veetin lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:

Lupaan että annan kentällä ja treeneissä kaikkeni. Teen seuran menestyksen eteen hyviä asioita kentällä. Tuon omaa osaamistani tähän asti parhaalla tasolla esille suomalaiselle ja oululaiselle lentopallokansalle. Jos tarve vaatii nii pallo lähtee kädestä 250km/h 😉

AC Oulun numero 3 on Oulunsalon Vasaman kasvatti Janne Marttila. Hän esittelee itsensä kertomalla olevansa 28-vuotias yleispelaaja. Liigakokemusta Jannella on jo roima määrä, 262 ottelua. Ottelumäärässä mitattuna Marttila on AC Oulu Volleyn toiseksi kokenein pelaaja, muutaman ottelun Jan Heleniusta (270 ottelua) vähemmän pelanneena. Pisteissäkin tulevalla kaudella täyttynee jo 2000 liigapisteen raja. Tulevalla kaudella Marttila toimii myös joukkueen varakapteenina. Mistä kaikki alkoi, miten Jannen ura on edennyt ja mitä hän on mieltä tulevan kauden joukkueesta? Kysytään sitä mieheltä itseltään.

Kipinä lentopalloon lähti ihan lapsuudesta. Isäkin pelasi aikanaan, niin kyllä siinä aika aikasessa elämänvaiheessa jo palloteltiin. Varmaan kolme-neljävuotiaana tuli ensikosketus palloon, isä vei myöhemmin hallille ja siitä se sitte lähti.

Tähtihetki junnuajoilta on ehdottomasti C-poikien Suomen mestaruus. Oltiin sillä kaudella aika ylivoimaisia. Kasvattajaseura OsValle saatiin pitkästä aikaa mestaruus, se oli todellinen tähtihetki. Joukkuekaverina oli esimerkiksi varsinkin paikallisten hyvin tuntema Oskari Seppä, ja hänen isänsä Kari Seppä oli valmennustiimissä isäni kanssa vetämässä porukkaa.

Noin 14-vuotiaana alkoi tuskailu loukkaantumisten kanssa. Selkävaivat varjostivat junnuvuosia, ja niiden takia jäi paljon junnujen arvokisoja välistä. Vaikka haasteita etenkin selän kanssa piisasi nuoreen ikään peilaten paljon, on kokemuksesta ollut myös myöhemmin positiivisia vaikutuksia ammattiuralla.

Jannen polku Mestaruusliigassa alkoi kotiseudulla, Oulun Ettasta vuonna 2013. Aiemmin myös Pyrinnön talona tunnetulta Urheilutalolta liigaura sai lähtölaukauksena, kun vasta 16-vuotias nuorukainen vietti kaksi ensimmäistä ammattilaisvuottaan totutellessa liigan vaatimustasoon. Seuraava vuosi kului Kuortaneen Valmennuskeskuksessa, asuen ja treenaten osana juniorimaajoukkuetta ja pelaten 1-sarjaa. Paluu liigakentille tapahtui Raision Loimun paidassa, jossa Janne viihtyi seuraavat kaksi vuotta. Toisella puolella Suomea eli Rovaniemellä ja Team Lakkapään paidassa kului yksi kausi. Seuraavaksi oli aika palata takaisin kotiseuduille, ja seuraavat kolme kautta menivät kuin siivillä jo ennalta tutussa Ettassa. Vielä kahden vuoden visiitti Joensuussa ja Karelian Hurmoksessa, jonka jälkeen oli uudelleen aika palata synnyinseudulle. Viime kaudella Janne kuului Oulun Kiskon ja koko 1-sarjan ehdottomiin kärkipelaajiin, ja tulevalla kaudella Janne pelaa jo uransa viidennessä Mestaruusliigajoukkueessa AC Oulu Volleyssa.

Oulusta otettiin ensimmäisen kerran yhteyttä viime keväänä. Tomi Kuronen eli Petohan se taisi ensimmäisen viestin laittaa, ”Kisko liigaan?” oli varmaan jopa melko tarkka sanamuoto. Mietin aluksi että mitähän se oikein mahtaa höpöttää, mutta Kiskon herrat vaikutti olevan ihan tosissaan viemässä toimintaa eteenpäin. Tämä herätti kiinnostuksen itsessäkin, ja aika pian päävalmentaja Sami Kurttilan kanssa juteltiin että tämä on ihan tavoitteellinen projekti. Siitä se kipinä syttyi, että tuossa täytyy kyllä olla itsekin mukana, ja mahdollisuus pelata vielä kotipaikkakunnalla liigaa herätti uutta motivaatiota. Pedon kanssa sopimusneuvottelut oli hyvin yksinkertaiset ja meni helposti maaliin, molemmilla oli samat tavoitteet ja visiot, joita minun kotisohvalla siinä käytiin läpi. Kaikki sujui helposti ja yhteisymmärrykseen päästiin nopeasti.

Mutta minkälainen ihminen on Janne Marttila? Ihmisenä Janne kuvailee itseään analyyttiseksi persoonaksi, joka haluaa ymmärtää mitä tehdään ja miksi. Tärkeimmäksi luonteenpiirteekseen Janne laskee määrätietoisuuden. Itseään pelaajana kuvaillessa Janne ei nöyristele, mutta ei myöskään liikoja kehuskele. Suurimmaksi vahvuudekseen Janne laskee kovan fysiikan. Kunnossa ollessa pallo lähtee kädestä todella vihaisesti ja sitä kautta kovakätinen yleispelaaja on joukkueessa kuin joukkueessa tärkeimpiä hyökkääjiä. Fysiikka ja sen mukanaan tuoma monipuolisuus luovat kenelle tahansa vastustajalle vahvan pelotteen verkolla.

Entäpä sitten kentän ulkopuolella? Marttilan arki kuluu lentopallon ohessa enimmäkseen joko töissä tai opiskellessa. Lukeminen ja läheisten kanssa vietetty aika ovat niin ikään Jannen lempitekemistä. Puoliso ja omat vanhemmat ovat olleet tärkeä tuki ja turva kaikessa tekemisessä. Ammattiurheilun yhdistäminen muuhun elämään on onnistunut hyvin, ja Jannen itsensä mukaan enimmäkseen kiinni tarkastelutavasta. Vaikka päivässä treenaisi kaksi kertaa, jää jäljelle silti reilusti tunteja täytettäväksi sillä, millä päivänsä haluaa täyttää.

Lentopallouran jälkeen aion jatkaa töitä tehden. Ammatti minulta löytyy jo urheilun parista, mutta aika näyttää mihin sitä lopulta päädytään. Haluaisin myös peliuran jälkeen olla jollain tavalla urheilussa mukana. Visio ei urheilu-uran jälkeiselle elämälle ole vielä täysin selkeä, mutta suuntaviivat sinne jo löytyy.

Kuitenkin ennen urheilu-uran päättymistä, on täksi kaudeksi tietynlainen unelma toteutunut, kun Janne on onnistunut yhdistämään kaksi intohimon kohdettaan. Janne toimii tulevalla kaudella nimittäin paitsi pelaajana, myös joukkueen fysiikkavalmentajana. Vaikka työn ja harrastuksen yhdistäminen kuulostaa ja enimmäkseen onkin monen unelma, vaati se Jannelta pieniä erityisjärjestelyitä. Tärkeimpänä askeleena oli vetää selkeät rajat urheilijaminän ja valmentajaminän välille. Tekemistä selkeyttää, kun tietää ja ymmärtää, mitä kummaltakin roolilta odotetaan. Laaja valmennustiimi mahdollistaa sen, että myös itse pystyy harjoittelemaan häiriöittä. Joukkuekaverit osaavat kyllä suhtautua, kun heille selitetään asiat, eivätkä he epäile kokemusta ja asiantuntijuutta vain siksi, että sen takana on joukkuekaveri. Rooli on minullekin uusi, ja lähden sitä innolla toteuttamaan.

Yhtä tärkeä kuin vahva pelaajarunko, on myös joukkueen valmennus. Päävalmentaja Sami Kurttilasta puhuttaessa Jannelta meinaavat ylisanat loppua. Kurttila on valmentanut Jannea ensimmäisen kerran jo Kastellin urheilulukion akatemiavalmentajana, ja on ollut mittaamattomana apuna ja tukena myös myöhemmissä uran vaiheissa. Kehuja kerää myös muu valmennusryhmä. Apuvalmentaja Kari Raatikainen on valtakunnan kokeneimpia valmentajia ja erittäin meritoitunut. Myös hiljattain Vuoden liikunnanopettajaksi valittu Kari Seppä on Jannelle tuttu jo junnuvuosilta, joten kokeneempaa penkinpäätyä ei mahda löytyä koko liigasta.

Jannen odotukset tulevasta kaudesta ja uudesta joukkueesta ovat varovaisen optimistiset. Pitkällä peliurallaan monenlaisissa joukkueissa harjoitellut yleispelaaja tietää millä tavoin joukkueita voidaan kasata, osa panostaa ykköskuusikkoon ja osalle prioriteettina on pyörittää kuusikkoa enemmän. Tulevan kauden joukkueessa Janne näkee vahvasti merkkejä jälkimmäisestä.

Meidän ehdoton vahvuus on monipuolisuus ja materiaalin laajuus. Voidaan kierrättää pelaajia eikä peli ole liikaa yhden kaverin varassa. Joka pelipaikalle löytyy hyvä tyyppi. Meillä on paljon nuoria pelaajia, jotka ovat aivan kansallista kärkitasoa. Kauden mittaan pelejä on paljon, joten mahdollisuus kierrättää pelaajia on pitkällä kaudella iso vahvuus.

Tavallisesti realistisen ja analyyttisen miehen tavoite kaudelle on kivenkova; Jannen mielestä joukkueen tulee lähteä tulevaan kauteen voittamaan jokainen peli. Luottoa joukkueeseen löytyy, ja hyvän tasapainon nuoruuden innon sekä kokemuksen tuoman varmuuden välillä Janne luokittelee yhdeksi joukkueen kantavista voimista. Näiden ääripäiden välillä on joukkueessa aito kilpailutilanne, eikä kenenkään pelipaikka ole kiveen hakattu. Myöskään epävarmuustekijöitä Janne ei suorasukaiseen tapaansa epäile nostaa esille. Uuden joukkueen ja uusien pelikavereiden yhteenhitsautuminen ei koskaan ole itsestään selvää. Vaikka harjoituspelit kauden alla ovat nostaneet luottamusta dynamiikan rakentumisesta, ei takeita tulevasta kaudesta ole. Uskoa tulevaan kuitenkin riittää, onhan mukana myös ennestään tuttuja pelikavereita.

Tulevaa kautta analysoidessa puhe kääntyy muihin joukkueisiin. Akaa-Volleyn ja Hurrikaanin Janne nostaa kauden isoimmiksi ennakkosuosikeiksi, eikä myöskään Valepaa voida tietenkään jättää pois laskuista. Yhtään huonoa joukkuetta ei liigatasolta luonnollisesti kuitenkaan löydy, vaan kaikkia vastaan on lähdettävä täydellä latauksella.

Omasta joukkueestaan Janne nostaa esille liberokaksikon Tatu Hakkarainen-Aleksi Mäkiluoma, teini-ikäisen passari-ihme Eeli Kuukasjärven, sekä vastikään Ouluun laskeutuneen USA:laisen keskitorjuja Matthew Gentryn. Liberoiden tasaisuus ja sen luoma kilpailutilanne ajaa molempia parempiin suorituksiin, ja samaa voidaan sanoa myös Eeli Kuukasjärven ja viime kauden Kisko-kapteeni Lasse Jäntin välisestä dynamiikasta. Paljon voittanut, nähnyt ja kokenut Jäntti on yli 200 liigaottelun veteraani, jolla on kokemusta kovista peleistä. Vaakakupin toisella puolen taas on junnumaajoukkueiden vakiokasvo Kuukasjärvi, josta on puhuttu jopa sukupolvitalenttina. Vaikka ikää on vasta 17 vuotta, on nuorukaisen hermot silkkaa terästä, ja kilpailuhenkisyydelle ei tunnu löytyvän lainkaan rajoja. Gentry puolestaan on 24-vuotias, mutta vasta ensimmäistä kertaa kotimaansa rajojen ulkopuolella. Huipputasokkaan NCAA-liigan paras hyökkääjä vietti vielä kesän treenaten USA:n maajoukkueen kanssa, joten Ouluun saapui männäviikolla jopa poikkeuksellisen vahva hankinta.

Jannen lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:

Tiukoissa paikoissa tehdään kovia ratkaisuja. Ei lähdetä pyörittelemään, vaan silloin kun pitää olla kova, niin tehdään kovia ratkaisuja.