AC Oulu Volley ei ole vielä hävinnyt ainoatakaan kotiottelua Mestaruusliigassa. Viimeisimpänä Ouluhallin kotiyleisön pauhusta pisteittä kotiin joutui palaamaan 2000-luvun dynastia VaLePa. Nyt putkea testataan kuitenkin ihan uudella tavalla, kun vastaan astelee ensimmäistä kertaa vierasjoukkueena hallitseva mestari Akaa-Volley. Luvassa on tasainen vääntö, ovathan joukkueet myös sarjataulukossa peräkkäin sijoilla kaksi ja kolme. Joukkueet kohtasivat kertaalleen ACO:n kauden toisessa ottelussa lokakuun lopussa, jolloin Akaa oli vahvempi numeroin 3-1. Joulukuun ensimmäisessä, Biitsiareenan isännöimässä, pelissä tiistaina 2.12. aloitellaan kello 18.30.

AC Oulu Volleylla on meneillään pienoiset härkäviikot. Takana on ottelut Loimua ja VaLePaa vastaan, edessä liigassa kotiottelu Akaata ja vierasottelu VaLePaa vastaan, sekä vielä ensi viikon sunnuntaina Suomen Cupin välierä Oulunsalon Vasamaa vastaan. 15 päivän sisään mahtuu siis peräti viisi ottelua, joista onneksi ainoastaan Sastamalaan tarvitsee matkustaa. Tai no teknisesti ottaen Cupin ottelu pelataan vieraissa, mutta pelipaikkana silti Ouluhalli. Kotona AC Oulu on vielä toistaiseksi voittamaton, mutta takana kotiotteluita on toki vasta neljä. Kausi on alkanut mitä positiivisimmissa merkeissä, kun kauden yhdeksästä ottelusta kasassa on kuusi kolmen pisteen voittoa, 18 sarjapistettä ja sarjataulukossa tällä hetkellä kolmas sija. ACO on onnistunut alkukaudella voittamaan niin viime kauden pronssiottelija Tiikerit, kestomenestyjä Savo Volleyn jopa kaksi kertaa, ja viimeisimpänä sulkana hatussa legendaarisen VaLePan. Joukkueen nuoresta rosterista on noussut uusia ratkaisijoita, kun ennakoitu ykköspyssy Jan Helenius joutuu olemaan sivussa näillä näkymin ainakin vuodenvaihteeseen saakka.

Kauden alku on ollut meiltä pirteä. Ollaan saatu hyviä voittoja sekä kokemusta parista tappiosta. Kova ottelutahti ole meillä näkynyt. Kaikki pojat on kovassa kunnossa, ja siitä kiitos fysiikkavalmentaja Marttilalle.

– Aleksi Mäkiluoma #2

Akaa-Volley on yksi viime vuosien kauneimpia tuhkimotarinoita lentopallossa. Vuonna 2017 liigaan noussut Akaa on rakentanut tasaista kasvua kohti liigan huippua. Ensimmäinen liigakausi päättyi kymppisijaan ja onnistuneesti karsinnoissa puolustettuun liigapaikkaan. Kahdella seuraavalla loppuun saakka pelatulla kaudella koronakauden molemmin puolin joukkue raivasti jo tiensä pudotuspeleihin, mutta putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella pelistä. Kaudella 2021-22 Akaa pääsi jo jatkoon puolivälieristä, mutta tie nousi pystyyn tulevaa mestaria VaLePaa vastaan. Lohdutukseksi huhtikuu huipentui kuitenkin seurahistorian ensimmäisiin mitaleihin, kun pronssiottelussa kaatui Hurrikaani. Seuraavilla kahdella kaudella tie aukeni aina päätyyn asti, keväällä 2023 myös Suomen Cupissa. Kaudella 2022-23 Valepa oli kovempi molemmissa finaaleissa, kun taas keväällä 2024 kirkkaimmat mitalit vei Hurrikaani. Viime kauden päätteeksi oli lopulta Akaa-Volleyn vuoro, kun kultaa vuoltiin sekä Mestaruusliigasta että Suomen Cupista. Kolmella viime kaudella myös Euroopan Challenge Cupia pelanneen Akaan paras eurovuosi oli 2023-24, jolloin tie vei Challenge Cupissa aina välieriin asti.

Akaan joukkueessa on pari vanhaa joukkuekaveria, Rane ja Leevi, sekä omaa ikäluokkaa oleva Tihumäen Matias. Kova porukka Akaalla on kasassa, ei siitä pääse mihinkään. Hyvä sekoitus kokemusta sekä nuoruuden intoa. Mutta Ouluhalli on hankala paikka vierasjoukkueille tällä hetkellä. Se on meille iso kotietu, eikä vastustajan ole kiva tulla tänne pelaamaan kun hallissa on kova mökä päällä illasta toiseen.

– Aleksi Mäkiluoma #2

Viime vuoden mestarin päävalmentaja oli totta kai haluttua kamaa valmentajamarkkinoilla. Hiljattain myös Oulussa vieraillut Olli Kunnari valittiin vuoden 2024 aluksi Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi, johon entinen pelaajasuuruus onkin keskittynyt alkaneen kauden ajan. Uusi valmentaja joutui melkoisten saappaiden täyttäjäksi, mutta myös lähtökohdat olivat hyvät. Jani Niskakangas oli juuri ennen siirtoaan valmentanut TuTo Volleyn sensaatiopronssille, joten Akaa sai peräsimeensä tulikuuman tekijän.

Joukkueensa tuplamestariksi passannut Ilja Ivanov seurasi mestaruuden jälkeen isoveljensä jalanjälkiä keski-Eurooppaan. Ja vieläpä hyvin tarkkoja jalanjälkiä, seurakin oli prikulleen sama, Saksan liiga Helios Grizzlys Giesen. Joukkueeseen jäi kuitenkin vielä Kuukasjärven perheen toiseksi paras passari Ville Kuukasjärvi. Ensimmäisessä oulunsalolaisten jäsentenvälisessä Eeli esitti aikuismaisia otteita, mutta isoveli Ville näytti vanhemman veljen olevan vielä karvan verran edellä. Passivastuuta jakamaan Akaalle hankittiin Hurrikaani-Loimaan hopemitalijoukkueen kakkospassari Leevi Väänänen. Passivastuuta tasaisesti jakanut kaksikko kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin, ja toivotaan että tiistaina Kuukasjärvien kohtaaminen nähdään antennien välissä.

Viime kaudella Akaan peliä kannatteli erityisesti pudotuspeleissä sarjan paras hakkuri, yhdysvaltalainen Jaylen Jasper. Kivikova jenkki sai komeista pleijareista kiitoksena täksi kaudeksi sopimuksen Ranskan B-liigan Fréjusiin. Täksi kaudeksi taso ei onneksi ole laskenut tippaakaan, kun valmentaja Niskakankaan vanavedessä pronssimitalisti TuTo Volleysta mukana seurasi myös hakkuri Antti ”Rane” Ropponen. Viime kaudeksi Sveitsistä kotiutunut Rane oli muun muassa Sveitsin liigan paras pelaaja ja voitti liigassa pronssia. Kotimaassaan aikaisemmin myös Tiikereitä ja Hurrikaania edustaneen Ropposen meriittilista liigassa on pitkä, ja löytyypä kovakätisen vasurin historiasta myös päälle 50 A-maajoukkueotteluakin. Toisena hakkurina jatkaa äetsäläinen onnenkalu, kun viidellä liigakaudellaan yhtä monta kultamitalia voittanut Matias Tihumäki jatkaa sinivalkoisissa. Alkukaudesta vähälle vastuulle jäävä Tihumäki on tottunut varamiehen rooliin, mutta on onnistunut myös tiukoissa paikoissa vakuuttavaan tyyliin.

Yleispelaajien paikoilta Akaalla oikeastaan jatketaan siitä mihin hakkurin paikalla päästiin. Liigan heittämällä kovin yleispelaajakaksikko on entisiä maajoukkueenkin vakiokasvoja, ja sekä Sakari Mäkinen että Niklas Seppänen kelpaisivat minkä tahansa Mestaruusliiga-joukkueen avausseitsikkoon. Vaikka ikänsä ja siviilitöiden puolesta parivaljakko saattaisi tarvita välillä lepoa, löytyy voittavaa materiaalia myös vaihtopenkin puolelta. Toisen polven lentopalloilija Sebastián Pozo Hernández nousi viime kauden pudotuspeleissä isoon rooliin, ja on erittäin varteenotettava vaihtoehto yleispelaajan paikalle milloin tahansa. Joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa Akaalla Pozo pääsi jo avaukseen ja pelasi kaksi ensimmäistä erää, mutta Seppänen tuli vaihtopenkiltä lopulta ratkaisemaan ottelun isäntien voitoksi. Joukkueen rosterista löytyy myös kaksi tulevaisuuden nimeä, kun jo viime kaudella Akaan penkillä nähty Oskari Sarajärvi ja EM-kisoissa seiskasijan valloittaneen U19-maajoukkueen yleispelaaja Kasper Vesanen on onnistuttu säilyttämään kierrossa. Sarajärvi on kauden mittaan paikannut ansiokkaasti joukkueessa myös liberon paikkaa.

Keskitorjujaosasto joukkueessa on verrattain nuori, mutta tulivoimainen. Yksi sarjan parhaista keskareista, 206-senttinen Antti Taponen, jatkaa Akaalla vielä kolmannenkin kauden, mutta ensi kaudella osoite löytyy todennäköisesti jo ulkomailta. Toisesta paikasta taistelevat sarjan pisin pelaaja, 212-senttinen Aaro Paananen, ja Vesasen, Eeli Kuukasjärven ja Kaapo Vanhatuvan joukkuekaveri U19 EM-kisoista, Lauri Ahvenjärvi. Taponen on kolmikon vanhin, ja hänkin vasta 21-vuotias. Paananen on 20-vuotias ja Ahvenjärvi juuri hiljattain 18 täyttänyt. Huikean varmaa suorittamista alkukaudelta näinkin nuorelta kolmikolta.

Joukkueen ainoa merkkaus liberon paitaan on japanilainen Kandai Goto. Kahden edelliskauden ajan Tokyo Great Bears -joukkueessa kovaakin kovemmassa Japanin liigassa Kasper Vuorisen valmennuksessa pelannut Goto siirtyi ensimmäistä kertaa ammattilaiseksi kotimaansa rajojen ulkopuolelle. Tokio on sarjan keskitason joukkue liigassa, joka on tehnyt valtavia satsauksia kehittyäkseen globaalisti kilpailukykyiseksi sarjaksi. Sarjassa on useita ulkomaalaisvalmentajia, kuten Vuorinen ja Tuomas Sammelvuo. Myös pelaajista löytyy sellaisiakin nimiä kuin Antoine Brizard, Ricardo Lucarelli, TJ DeFalco, Matt Anderson, Dmitriy Muserskiy ja Bartosz Kurek. Goto kuului joukkueensa avainpelaajiin, ja jälki on ollut odotetun mukaista myös Mestaruusliigassa. Vaikka 22-vuotiasta japanilaista on osattu kiertää syöttöruudussa, on vastaanottotarkkuus silti liigan toiseksi kovin. Kaksi viimeistä ottelua Goto on kuitenkin Ouluun kantautumattomista syistä huilannut, ja Akaan liberona on nähty yleispelaajan papereilla operoiva Oskari Sarajärvi. Kovan pommituksen alla Sarajärvi on kestänyt erinomaisesti, ja vastaanotto kahdessa viimeisessä ottelussa on onnistunut sarjan kolmanneksi parhaalla 58% tarkkuudella.

Päävalmentaja Sami Kurttilan mietteet ennen tuplamestarin kohtaamista:

Keskiviikkona pelattiin, torstaina palauduttiin ja perjantaina päästiin vähän treenaamaan ja adaptoitumaan Akaan pelaamiseen. Akaa-Volley on kokonaisvaltainen joukkue, josta löytyy kolme kovaa laituria ja laatuhakkuri. Vaikka laitureita vaihdettaisiin, ei pelaavan kuusikon taso putoa. Äärimmäisen kova joukkue, ja pelaavat paljon nopeampaa laitatempoa kuin esimerkiksi VaLePa. Vaikka on uudistunut viime kaudesta kovasti, on heidän pelaaminen silti ollut todella valmiin näköistä jo alkukaudella. Viimeksi Akaalla pelattiin kaksi tiukkaa erää. Syöttö-vastaanotto täytyy meiltä kotikentällä onnistua nappiin että voidaan pelata voitosta.

Tulkaahan hallille. Lippujen hinnat ovat aina halvemmat ennakkoon kuin ovelta, ennakkolipun hinnat ovat 9€/11€/15€, ovelta taas 11€/13€/17€. Ostathan lippusi siis mahdollisuuksien mukaan ennakkoon täältä. Ylempänä listan ensimmäinen hinta on lastenlipun hinta, ensimmäiset 100 alle 18-vuotiasta pääsevät otteluun ilmaiseksi, lopuille hinta on ennakkoon 9€ ja ovelta 11€. Voit siis halutessasi ostaa alle 18-vuotiaalle lipun myös ennakkoon, jos et ehdi paikalle ensimmäisen sadan joukossa. Myynnissä edelleen myös kausikortit Seurakaupassa. Ottelulipuilla voit istua mihin päin hallia tahansa, poikkeuksena VIP-katsomo ja anniskelualue vasemman puolen katsomoissa. Lisätietoja katsomoista sekä muista tapahtumajärjestelyistä löytyy täältä. Huomioithan, että tällä kaudella AC Oulu Volley siirtyy kokonaan pois paperisista ottelulehtisistä ja uusi ottelujulkaisu on luettavissa ainoastaan mobiililaitteilla.

Ensimmäiseen kuukauteen pelattiin kaksi kertaa kotona, nyt pelataan kahdesti viiden päivän sisään. Se onkin omiaan hemmottelemaan jälleen liigatason lentopallon makuun päässyttä oululaisyleisöä. Peräkkäin Ouluhallilla vierailevat vieläpä kaksi liigan ylivoimaisesti pitkäikäisintä ja menestyneintä joukkuetta. Keskiviikon vastus VaLePa ei lentopallopiireissä esittelyitä kaipaa, vaikka tämä kausi ei vielä suurempia riemunkiljahduksia olekaan herättänyt. Yhden viikonloppupelin jälkeen Oulussa palataan kirjaimellisestikin arkeen, kun keskiviikkona 26.11. ottelu alkaa jälleen kello 18.30.

AC Oulu Volley on saanut kauteen positiivisen alun. Kaksi tappiota viime kauden finalisteista kauden aluksi varmistivat, ettei takki avausvoiton jälkeen päässyt liiaksi lehottamaan. Komea kolmen voiton putki koki tylyn lopun Kyyjärvellä, mutta lauantaina kotikentällä palattiin voittojen tielle, jos nyt hieman ailahdellen. AC Oulu majailee tällä hetkellä sarjataulukossa muikealla kolmannella sijalla, ja alkukauden otteet huomattiin myös Mestaruusliigassa, jossa ACO:n alkukausi valittiin kuukauden hyvän mielen hetkeksi.

Meillä on ollut mahtava startti kauteen. Kaikki ovat omistautuneita yhteiselle tavoitteelle ja luotamme siihen yksikköön jonka olemme itsestämme yhdessä luoneet. Olen erittäin tyytyväinen myös henkilökohtaiseen panokseeni, mutta en kuitenkaan voi sanoa olevani vielä tyytyväinen, minulla on vielä paljon lisää potentiaalia.

– Samuel Jackman #11

Vammalan Lentopallo eli nykyään lähes pelkästään VaLePa on liigan toiseksi vanhin seura heti Raision Loimun jälkeen, ja aloitti juuri 36. liigakautensa. Noista kausista yli kolmannes on päättynyt mitaliin, kun SM-rautaa löytyy Sastamalan toimistolta peräti 14 riipuksen verran. Tuosta määrästä kahdeksan on kultaisia, ja kaikki peräisin viimeisen 15 vuoden ajalta. Peräti kuusi vieläpä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Itse asiassa edellinen kerta, ennen viime kevättä, kun VaLePa on jäänyt kokonaan ilman mitalia, oli kaudella 2009-10. Samalta vuodelta on peräisin myös paljon kokeneen Valepa-luotsi Sami Kurttilan ensimmäinen SM-kulta Sun Volleyn peräsimessä. 2000-luvulle mahtuu vielä kaksi hopeaa sekä neljä pronssia, sekä viides pronssi 1990-luvun alusta. Cup-kannua Sastamalassa on päästy nostelemaan peräti seitsemän kertaa, finaalin häviävänä osapuolena vielä kaksi kertaa lisää. Kaudella 2017-18 VaLePa vieläpä raivasi tiensä Mestareiden liigan karsinnoista lohkovaiheeseen asti ensimmäisenä pohjoismaalaisena joukkueena koskaan. Kurttilan käskytyksessä totta kai.

Tuttu seura totta kai, mutta tuttuja pelaajia on jäljellä vain yksi. Ja tietenkin Manu. VaLePa on viimeinen seura jota ei vielä tällä kaudella olla kohdattu, joten siinä mielessä on hieman uusi tilanne. Videoiden perusteella toki on hieman dataa miten he pelaavat. Tiedetään että Upi kantaa heillä isoa vastuuta hyökkäyspelistä.

– Sami Kurttila, AC Oulu Volleyn päävalmentaja

Tämä kausi VaLePalla on alkanut yskähdellen. Pettymykseen päättynyt viime kausi aiheutti Sastamalassa muutosaallon, kun viisi kautta ja neljä mitalia (koronakaudella mitaleita ei jaettu) seuran päävalmentajana saavuttanut Janne Kangaskokko sai lähteä, samoin kuin käytännössä koko joukkueen runko. Tällä kaudella joukkue on hakenut uomiaan, ja takana on esimerkiksi putoaminen 1-sarjajoukkue Pälkäneen Luja-Lukolle Suomen Cupin ensimmäisellä kierroksella. Hieman kovatasoisemmassa turnauksessa eli Challenge Cupissa tie nousi pystyyn niin ikään ensimmäisellä kierroksella, kun romanialainen Arcada Galati pöllyytti sastamalalaisia omien alumniensa Severi Savonsalmen ja Aaro Nikulan avustuksella. Liigassa VaLePa on pelannut vasta viisi ottelua, joista taskussa on voitot Tiikereistä, KyKystä ja Loimusta, sekä tappiot Savo Volleylle ja Akaa-Volleylle.

Valepaa olemme katsoneet paljon videoilta, ja uskon että olemme taktisesti valmiita heidän peliinsä. Olemme valmistautuneet huolellisesti, vaikka edellinen peli oli muutama päivä sitten. Olemme ehtineet myös treenata, mutta harjoitukset ovat olleet huolella suunniteltuja ja keskittyneet palautumiseen. Pelipäivinä luotan omaan rutiiniini, johon kuuluu paljon ruokaa ja videoita, joiden avulla pääsen oikeaan mielentilaan. Lounas vaimoni kanssa ennen peliä on asia, josta en tingi.

– Samuel Jackman #11

Kangaskokon saappaita täyttäessään VaLePan organisaatio päätyi slovakialaiseen Martin Nemeciin. Mittavan uran itsekin esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Turkissa sekä ympäri Aasiaa ja Lähi-Itää hakkurina pelannut Nemec on toiminut aiemmin niin miesten kuin naisten valmentajana. Historiaan mahtuu ensin apuvalmentajan pestit Etelä-Koreassa, ja sittemmin päävalmentajan vakanssit kotimaassaan Slovakiassa. Viime kaudella Nemec toimi itävaltalaisen Hypo Tirol Innsbruckin apuvalmentajana, sekä Kosovon miesten maajoukkueen päävalmentajana. Värikkäänä persoonana tunnetun slovakin seurahistoria on runsas ja kirjava; pelaajauralla katalogiin mahtuu peräti 15 eri joukkuetta, ja kahdeksanvuotiseen valmentajauraankin VaLePa on Nemecin seitsemäs työnantaja, jos maajoukkueita ei lasketa mukaan.

Viime kauteen lähdettäessä Sastamalassa jouduttiin lentopallojoukkueen pahimman painajaisen eteen, eli etsimään korvaaja Mikko Eskolle. Täysin epäinhimillisen uransa SM-kultaan huipentanut Esko on toki tehnyt pari comebackia, mutta toistaiseksi ei vielä kotimaan kentillä. Viime kaudella skooppi osoitti ulkomaille, ja valinta osui Mathieu Garciaan. Ranskalainen esitti ajoittain ponnekkaita otteita, mutta ei saanut joukkueestaan kaikkea irti. Täksi kaudeksi katseet suunnattiin jälleen ulkomaille, ja unkarilainen Marcell Koch valikoitui VaLePan uudeksi pallonsylkijäksi. Koch on alkukauden perusteella ollut hienoinen pettymys, ja onkin saanut ajoittain tehdä tilaa viime kaudesta jatkaneelle, 19-vuotiaalle Matti Maijalalle. Maijalan päätä ei ole kentälle suunnatessa palellut, vaan nuorukainen on käsitellyt paineet kypsästi ja pelannut ehjää peliä. Motivoiko penkillä istuminen Kochia, jää nähtäväksi.

Viime keväänä Italian A2-liigassa mutkan tehnyt Urpo Sivula teki tälle kaudelle paluun raitapaitoihin, ja jälki on ollut totutun hurjaa. Mestaruusliigan kaikkien aikojen pisteykkönen on tälläkin kaudella ollut eräkohtaisia pistemääriä tuijoteltaessa sarjan ykkönen, eikä tahti tunnu hidastuvan yhtään. Kauden aikana täyttynee 500 liigaottelua, ja 8000 pistettä jäi Loimaalla vain yhden tehdyn pisteen päähän. Oulussa Sivula siis rikkoo ensimmäisenä pelaajana koskaan 8000 liigapisteen rajan ensimmäisellä tehomerkinnällään. 20-vuotias slovakkihakkuri Patrik Matejcik on saanut joitain näyttöpaikkoja, mutta nuorukaisen tehtävänä tullee kauden aikana olemaan helpottaa Upin kuormaa, kun otteluita pukkaa paljon lyhyen ajan sisään.

Viime kaudella Alankomaista takaisin kotimaahan siirtynyt yleispelaaja Aleksi Muukkonen vaihtoi osoitetta myös täksi kaudeksi, kun raitapaita vaihtui tummankeltaiseen Savo Volleyn rotsiin. Korvaajaa hakiessa tähdättiin jälleen ulkomaille. Yleispelaajan paikalle korvaajaa jouduttiin hakemaan hieman kauempaa, ja hieman yli 11 000 kilometrin päässä nappasi. Brasilialainen Gabriel Cavalcante on ollut joukkueen toiseksi tehokkain pistenikkari alkukaudesta, mutta hänkään ei mikään varsinainen sateentekijä ole toistaiseksi ollut. Hurja hengenluoja miekkonen kyllä on, ja herännee taistelemaan paremmin kauden edetessä. Jiri Leinonen nousi viime kauden mittaan hienosti saamansa vastuun tasolle, ja oli selkeästi viime kauden positiivisimpia yllätyksiä. Tällä kaudella vastuut jatkuvat, ja aloituskuusikon paikka on ansaittu. Ikätoveri Juho Turri joutunee tyytymään jämävaihtoihin, varsinkin kun hakkuri Matejcikiä on tapailtu myös yleispelaajan paikalle.

VaLePan keskikaista on Mestaruusliigaan laadukas mutta ohuenlainen. Atro Bergin oltua muutaman pelin kauden alussa poissa, on joukkueen vahvuuteen merkattu kaksi keskitorjujaa. Leinosen veljeksistä vanhempi eli Miro pelaa jo kuudetta liigakauttaan ja kolmatta VaLePan paidassa. Virkaveli Iiro Seppälällä käynnissä on viides liigakausi, kun viime kauden lopuksi kävi kutsu Ducksin 1-sarjamiehistöstä Sastamalaan. Keskiosasto kärsii hieman siitä, että täksi kaudeksi Hurrikaanin paitaan siirtynyttä Juho Kaunistoa ei korvattu ollenkaan, vaan tämä kausi aloitettiin jäljelle jääneellä kolmella miehellä. Keskitorjujat ovat toki erittäin vahvoja, mutta loukkaantumisherkkyys saattaisi hellämielisempää huolettaa.

Liberon paikka on joukkueessa todella nuorissa käsissä. VaLePan oma kasvatti Anselmi Ryyppä sai kirittäjäkseen ikätoveri Ville Vainion Kuortaneen Valmennuskeskuksen 1-sarjan mestarijoukkueesta. Ryypälle kausi on VaLePan joukkueessa jo toinen, Vainiolle Mestaruusliiga on kokonaan uusi tuttavuus. Kaksikko on esiintynyt ikäänsä suuremmalla varmuudella, ja 18-vuotiaille on helppo ennustaa valoisaa tulevaisuutta lentopallossa.

Päävalmentaja Sami Kurttila, miten alkukausi on sujunut kun ensimmäinen ottelukierros tulee täyteen?

Uuteen sarjaan lähdettäessä on aina kysymysmerkkejä kun vertailupohjaa ei ole. Sarjan taso aina hieman elää kausien välillä, kun pelaajat vaihtuvat. Joukkueena ollaan luotu pohjaa elokuun alusta asti, ja on tietenkin mukava nähdä, että tuo pohja kantaa kilpailutilanteissa.

Kuinka tärkeä voitto Loimua vastaan saavutettiin, kun edellisessä pelissä ei oltu omalla tasolla?

Onhan se selvä juttu että voitolla ja tappiolla on tietyt erot. Pitkällä tähtäimellä, jos joukkue on tasainen ja itseluottamus on kohdillaan, ei sitä yksittäiset tappiot saa horjuttaa. Kotikentällä meidän täytyy pärjätä jos halutaan edetä pudotuspeleihin. Ouluhalli on meille iso etu, siellä on hyvin tilaa puolustaa ja totta kai kotiyleisö on tärkeä juttu.

Kuinka tästä eteenpäin?

Kehittämistä meillä totta kai on siinä missä muillakin, mutta oikeita askeleita ollaan otettu. Tulos kertoo aina jotakin, helppoahan tämä olis jos kaikki vain voittais koko ajan. Se mikä toimii ja mitä pitää kehittää, se tuo meille sen tuloksen tai on tuomatta. Ei meidän kannata jatkossakaan tuijotella sarjataulukkoa, vaan vaalitaan yhteistä arkea ja keskitytään omaan tekemiseen.

Tervetuloa kattomaan. Lippujen hinnat ovat aina halvemmat ennakkoon kuin ovelta, ennakkolipun hinnat ovat 9€/11€/15€, ovelta taas 11€/13€/17€. Ostathan lippusi siis mahdollisuuksien mukaan ennakkoon täältä. Ylempänä listan ensimmäinen hinta on lastenlipun hinta, ensimmäiset 100 alle 18-vuotiasta pääsevät otteluun ilmaiseksi, lopuille hinta on ennakkoon 9€ ja ovelta 11€. Voit siis halutessasi ostaa alle 18-vuotiaalle lipun myös ennakkoon, jos et ehdi paikalle ensimmäisen sadan joukossa. Myynnissä edelleen myös kausikortit Seurakaupassa. Ottelulipuilla voit istua mihin päin hallia tahansa, poikkeuksena VIP-katsomo ja anniskelualue vasemman puolen katsomoissa. Lisätietoja katsomoista sekä muista tapahtumajärjestelyistä löytyy täältä. Huomioithan, että tällä kaudella AC Oulu Volley siirtyy kokonaan pois paperisista ottelulehtisistä ja uusi ottelujulkaisu on luettavissa ainoastaan mobiililaitteilla.

AC Oulun lentopallojoukkueella on kasvojenpesun paikka Kyyjärven mahalaskun jälkeen. Lupaavasti alkanut kausi koki aika kolauksen viime lauantaina Kyy York -areenalla, kun kahden kohtalaisesti sujuneen erän jälkeen laivastonsinisten laiva upposi totaalisesti, ja Kyky-Betset vei sarjapisteet näytöstyyliin. Tappiosta huolimatta ACO majailee sarjataulukossa yhä erittäin mairittelevalla kolmannella sijalla. Kotijoukkueen tähän mennessä kaksi ottelua kestänyttä kotitaikaa saapuu testaamaan avausvoittoaan metsästävä Raision Loimu. Ouluhallilla pilliin vihelletään lauantaina 22.11. ensimmäisen viikonloppupelin kunniaksi jo kello 17.00.

AC Oulu Volleyn alkukausi on sujunut kokonaiskuvassa mukavasti. Seitsemästä ottelusta on kertynyt neljä voittoa, ja sarjan kestomenestyjä Savo Volleykin on joutunut taipumaan jo niin kotona kuin vieraissa. Ouluhallilta tappio niskassaan joutui poistumaan myös viime vuoden välieräjoukkue Tiikerit. Varsin maltillisin odotuksin debyyttikauteen lähtenyt oululaisnippu on lunastanut odotuksia varsinkin laajaa rosteria lupaillessaan; vastuuta on jaettu tasaisesti, ja omista nuorista on löytynyt isoon rooliin ratkaisijoita joka peliin. Hyviä uutisia saatiin viikonloppuna myös sairastuvalta, kun Janne Marttila teki paluun kentälle ja nappasi samalla myös kauden avauspisteensä. Jan Heleniuksen toipumista joudutaan odottamaan vielä kevätkaudelle asti.

Kyky-peli oli melkoinen ohipeli meiltä. Peli käydään rauhassa joukkueen kanssa läpi ja opitaan virheistä. Sitte lähdetään seuraavaa peliä kohti. Alkukausi on lähtenyt mun mielestä ihan hyvin käyntiin. Aina on tietenkin parantamista mutta olisi se voinut huonomminkin alkaa.

– Eeli Kuukasjärvi #13

Vierasjoukkue Raision Loimun alku on puolestaan ollut kivikkoinen. Ensimmäiset kuusi ottelua ovat tuoneet mukanaan vain yhden sarjapisteen, ja raisiolaisjoukkue onkin tällä hetkellä sarjan jumbopaikalla. Ainoa sarjapiste on kuitenkin tiukan väännön jälkeen Valepalta ryöstetty saalispiste, joten Loimu on valmis haastamaan mitä tahansa joukkuetta. Joukkueen näkyvimpiä tähtiä ovat alkukaudesta olleet takaisin kohti huippukuntoa paluutaan tekevä, aikoinaan maajoukkuerinkiinkin kuulunut hakkuri Veeti Nikkinen, sekä ulkomaanvahvistuksista Kolumbian maajoukkuepassari Samuel Jaramillo ja yhdysvaltalainen yleispelaaja Max Roquet.

Raision Loimu on tämänhetkisistä liigaseuroista ylivoimaisesti pitkäikäisin. Ensi kaudella 50. juhlavuottaan liigassa viettävän Loimun kukoistuksen vuodet sijoittuvat 1980-luvun loppuun ja 1990-luvulle, mutta jonkin verran menestystä on tullut myös uuden milleniumin puolella. Joukkueen kuudesta SM-kullasta viimeisin on kaudelta 2000-01, kaksi hopeaa on peräisin 1980-luvulta, ja peräti seitsemän pronssin seasta viimeisin on kaudelta 2009-10. Cupin puolella mestaruuksia on jollain ihmeen ilmeellä kertynyt vasta yksi, vuonna 2005. Hopealla Loimu on ollut viisi kertaa, ja Cupin hopea on myös seuran viimeisin mitali toissa kaudelta. Täksi kaudeksi Loimu on joutunut kohdistamaan katsetta aiempaa enemmän ulkomaille, ja vahvistuksia maan rajojen ulkopuolelta onkin tullut peräti neljä kappaletta.

Loimu on mulle junioriosastoa lukuunottamatta aika uusi joukkue. Junioreita vastaan olen pelannut aika monta junnuturnausta. Loimu pelaa hakkuripainotteista lentopalloa.

– Eeli Kuukasjärvi #13

Loimun päävalmentajana jatkaa kesken viime kauden joukkueen peräsimeen siirtynyt Luis Salgado. Ouluun perheensä kanssa asettunut Salgado pelasi itsekin pitkällä pelaajaurallaan Espanjan ja Sveitsin liigojen lisäksi lähes 130 ottelua myös Mestaruusliigassa, voittaen muun muassa SM-hopeaa. Pelaajauransa jälkeen Salgado toimi neljä kautta synnyinmaansa Hondurasin maajoukkueen apuvalmentajana. Ensimmäiset ottelunsa sekä Mestaruusliigan valmentajana että päävalmentajana Luis otti nyt jo edesmenneen PerPon ruorissa kaudella 2021-22. Kaksi seuraavaa kautta menikin sitten OsVan 2-sarjajoukkueen valmentajana, kunnes kuluvan vuoden tammikuussa kutsu kävi Raisioon, kauden päävalmentajana aloittaneen Austris Stalsin jätettyä tehtävänsä. Tulisieluisena tunnettu valmentaja ei ainakaan päästä joukkueensa latausta hiipumaan, ja myös Ouluhallilla tultaneen näkemään päävalmentajan etunojapunnerruksia.

Vieraat joutuivat luopumaan molemmista passareistaan viime kauden lopuksi, kun Saku Tuomivaara siirtyi Viroon ja Baltian liigassa pelaavan Bigbank Tarton paitaan, ja Oleksii Bulgynin siirryttyä pääkaupunkiseudulle. Loppukaudeksi passarin tontille laajuutta tuomaan palkatun Mauri Kurpan sopimusta ei näillä tiedoin ole ainakaan vielä uusittu kuluvalle kaudelle. Uuden passarin Loimu sai kentälle lähes suoraan kesän MM-kisoista, kun Kolumbian joukkueessa Filippiineillä myös peliaikaa saanut Samuel Jaramillo Puerta liittyi joukkueen vahvuuteen. Ukrainan liigasta siirtynyt 22-vuotias ja 190-senttinen Jaramillo onkin ollut joukkueen alkukauden valopilkkuja. Kirittäjäksi suoraan 2-sarjan Valkeakosken Isku-Veikoista nostettu 19-vuotias Jaaro Mattsson osoitti pian kauden alun jälkeen kuuluvansa sarjatasolle, ja onkin Jaramillon sairastelusta johtuen päässyt aloittamaan kaksi viimeisintä ottelua.

Hakkurin tontilla Loimun peli sakkasi viime kaudella melko pahasti, kun ainoa ulkomaanhankinta Dhikirullahi Oyedepo esiintyi vähintäänkin ailahtelevasti. Libanoniin siirtyneen Oyedepon eli ”Princen” kanssa hakkurin tonttia osittain jakoi tälläkin kaudella Loimun paidassa jatkava Veeti Nikkinen. Myös yleispelaajan tontin hallitseva Nikkinen on ollut kauden ensimmäiset pelit joukkueen suurin tähti, ja onkin sarjan pistepörssin nelossijalla 100 tehdyllä pisteellään. Samaa sijaa sarjan toiseksi pisimmän pelaajan paikkaa jakava 208-senttinen Veeti pitelee myös torjuntatilastossa. Nimellisesti hakkurin tontille nimetty ranskalainen Hugo Kadi on saanut alkukaudesta vastuuta enimmäkseen yleispelaajan paikalla. Koko uransa Ranskan alemmissa sarjoissa pelannut Kadi siirtyi Suomeen puolisonsa, entisen liigapelaaja Venessa Loukosen, sekä try-out -harjoitusten avittamana.

Yleispelaajana joukkueessa jatkoi käytännössä koko viime kauden polvivamman takia missannut Aapeli Kouki. Juurikin Aapelin paikkaa joukkueessa täyttämään saatu isoveli Eemeli on ainoa viime kauden yleispelaajanelikosta, joka ei jatkanut tällä kaudella. Aapeli ei ole vielä loukkaantumisestaan täysin toipunut, näin voitaneen päätellä siitä tosiasiasta että vaikka nimi kokoonpanosta löytyykin, ei Kouki ole vielä kentällä tälle kaudelle käynyt. Myös tulevaisuudenlupaukset Samuel Salminen ja viime kaudella kovassa paikassa tasonsa osoittanut, vasta 17-vuotias Loimu-kasvatti Ossi Lehtiö jatkavat oranssipaidassa. Ainoa uusi hankinta, ylempänä mainitun Kadin lisäksi, on yhdysvaltalainen Max Roquet. Lewisin yliopistosta ammattilaiskentille siirtynyt Roquet on ollut alkukaudesta Nikkisen ohella joukkueen syömähammas, ja mahtuu vielä pistepörssin top-10:n 90 pisteen saaliillaan.

Keskitorjujan tontti on säilynyt suurelti samana. Rami Rekomaa, Eetu Mäki ja Niila Kuusisto jatkavat, ja ovat tärkeitä palasia Loimun tulevaisuuden rakennuksessa. Rekomaa on jo lähes 300 liigaottelun veteraani, Mäelläkin otteluita takana on jo liki 200. 19-vuotias Kuusisto aloittaa toisen kautensa kasvattajaseuransa paidassa liigatasolla. Neljäntenä uutena ulkomaanhankintana nähdäänkin tuttu nimi. Parin vuoden kiertueen ensin Portugalissa ja synnyinmaassaan Argentiinassa käynyt Joaquín Layús palasi takaisin Loimun paitaan, ja tuo joukkueeseen huikean määrän lisää kokemusta. Layús tuo myös torjuntavoimaa verkolle, kuuden pelin jälkeen 11 torjuntaa oikeuttaa torjuntatilastossa vielä paikkaan top-10:ssä.

Myös liberona Raisiossa nähdään jo aiemmilta kausilta tuttu nimi, kun kaikkiaan viiden vuoden opintomatkan TuTon ja Tiikereiden paidassa käynyt Ville Sihvonen jatkaa nyt toista peräkkäistä kauttaan Loimun liberopaidassa. Yli 230 liigaottelun kokemuksella Sihvonen on elintärkeä palanen joukkueen vastaanottoa, ja onkin tilastojen valossa liigan selvästi paras vastaanottaja 64%:n tarkkuudellaan. Venni Mansikkaviita on yksi tulevaisuuden nimi lisää Loimun juniorimyllystä, ja 19-vuotias Venni seuraa isosiskonsa Vedan tietä kohti lentopalloammattilaisuutta.

Lauantain otteluun kotijoukkue pääsee täysin uutta perspektiiviä uhkuvan päävalmentajan ohjastamana, kun Sami Kurttila on viettänyt alkuviikon Berliinissä Bundesliga-joukkueen mukana tutustumassa paikallisten olympivalmennettavien toimintaan ja harjoitteluolosuhteisiin yhdessä muiden akatemiavalmentajien kanssa. Harjoitusvahvuuteen Kurttila liittyy torstai-iltana, tiistain ja keskiviikon ajan sensei imee kaiken mahdollisen tiedon itseensä Saksassa, kun apuvalmentajakaksikko Seppä-Raatikainen ohjaa treenejä Oulussa.

Kuinka päävalmentaja Sami Kurttila pukisi sanoiksi viime lauantain tuloksen Kyyjärvellä?

Valmistautumisen otteluun piti olla ihan tavallinen, mutta se ei selvästikään sitä ollut. Meidän esitys oli kokonaisuudessaan rauhaton, virhealtis eikä yhtään meidän peli-identiteetin mukainen. Ammuttiin itseämme jo syötössä niin pahasti jalkaan, ettei päästy toteuttamaan meidän omaa pelityyliä, eikä sitä kautta oikeasti edes taistelemaan voitosta. Pelin jälkeen oli valmennuksella peiliinkatsomisen paikka, ja ollaan yhdessä analysoitu, mitä meni pieleen.

Kuinka tulevana lauantaina kurssi korjataan?

Meidän täytyy palata siihen kurinalaisuuteen ja nöyryyteen jota meidän peli edellyttää.

Minkälainen joukkue on lauantaina vastassa?

Loimu on erittäin kova joukkue, erityisesti syötössä, ja tulee varmasti olemaan kova vastus. Sarjatilanne ei kerro heidän pelin tasosta. Heillä on erittäin hyvät ulkomaalaisvahvistukset, ei Suomessa ihan joka päivä näe edes oman maajoukkueen pelaajia, saati sitten muiden maajoukkuiden. Heidän ykköspassari on ihan huippuluokan pelimies, nyt kahden pelin ajan on sairastellut eikä ole päässyt pelaamaan.

Tervetuloa kattomaan. Lippujen hinnat ovat aina halvemmat ennakkoon kuin ovelta, ennakkolipun hinnat ovat 9€/11€/15€, ovelta taas 11€/13€/17€. Ostathan lippusi siis mahdollisuuksien mukaan ennakkoon täältä. Ylempänä listan ensimmäinen hinta on lastenlipun hinta, ensimmäiset 100 alle 18-vuotiasta pääsevät otteluun ilmaiseksi, lopuille hinta on ennakkoon 9€ ja ovelta 11€. Voit siis halutessasi ostaa alle 18-vuotiaalle lipun myös ennakkoon, jos et ehdi paikalle ensimmäisen sadan joukossa. Myynnissä edelleen myös kausikortit Seurakaupassa. Ottelulipuilla voit istua mihin päin hallia tahansa, poikkeuksena VIP-katsomo ja anniskelualue vasemman puolen katsomoissa. Lisätietoja katsomoista sekä muista tapahtumajärjestelyistä löytyy täältä. Huomioithan, että tällä kaudella AC Oulu Volley siirtyy kokonaan pois paperisista ottelulehtisistä ja uusi ottelujulkaisu on luettavissa ainoastaan mobiililaitteilla.

AC Oulu Volley aloitti kauden komeasti kotikentällään viime viikolla, kun sarjanousija piti pintansa kotikentällään Savo Volleyta vastaan kolmen pisteen arvoisesti. Loppuviikko sujui, ehkä hieman odotetusti, nihkeämmin. Komean kotiavauksen jatkoksi ACO Volley sai peräkkäisinä päivinä niskaansa kylmät suihkut liigan viimekeväiseltä finaalikaksikolta, ja tuomisina Akaan ja Loimaan reissulta oli vain yksi erävoitto. Kurssin korjaukseen lähdetään kuitenkin tulevana maanantaina, kun rakas ”paikallisvastustaja” Kokkolan Tiikerit saapuu Ouluhallille 3.11. klo 18.30.

Molemmat maanantain osapuolista ovat aloittaneet Mestaruusliigakauden ailahtelevasti. Isäntäjoukkue avasi kauden 3-1 -voitolla Savo Volleysta, mutta loput kaksi peliä viiden päivän otteluruuhkasta olivat lopulta työnäyte liigan kovimmasta kärjestä. Akaa-Volleyta vastaan alku oli komeaa taistelua, jonka toinen erä vieläpä kääntyi oululaisten eduksi. Joutuipa hallitsevan mestarin päävalmentaja Jani Niskakangas peruuttamaan kapteeni Niklas Seppäselle antamansa iltavapaankin. Seppänen toikin kentälle juuri ratkaisevan verran kovuutta, ja isännät jyräsivät lopulta 3-1 -voittoon. Sunnuntain ottelussa Hurrikaania vastaan ACO oli vielä enemmän vastaantulija, mutta onnistui kuitenkin viimeisessä erässä tosissaan haastamaan hallitsevia hopeamitalisteja. Oululaisilla oli jopa eräpallo ottelun venyttämiseksi neljänteen erään, mutta kovuus ei vielä riittänyt.

Viikonlopun pelit käsiteltiin joukkueessa nopeasti eikä niihin jääty roikkumaan oikeastaan ollenkaan sen jälkeen ku lähettiin kopista kotimatkalle. Joukkueen henki ja ilme on ollut tosi hyvä, eikä pari tappiota ole sitä muuttanut mihinkään. Treeneissä porukka on nauttinut treenaamisesta ja tekemisen meininki on ollut yhtä laadukasta kuin aina.
– Veeti Parkkinen #4

Tiikerit puolestaan aloitti sarjan mollivoittoisesti. Kuun alussa Suomen Cupin paikastaan luopunut Kokkola oli isoissa vaikeuksissa viime vuosikymmenen dynastia Valepaa vastaan. Yllättäen ensimmäisellä kierroksella Suomen Cupista 1-sarjajoukkue Pälkäneen Luja-Lukolle koetun tappion myötä pudonnut Valepa vei ottelun suoraan kolmessa erässä. Tiikereiden kuntonuoli osoittaa kuitenkin täysin päinvastaiseen suuntaan kuin kotijoukkueen, kun se onnistui kaatamaan kahdella voitolla TuTo Volleysta kautensa pirteästi avanneen Kyky-Betsetin. Kotonaan vieläpä komean yli 800 hengen kotiyleisön kannustuksen saattelemana avausvoiton napanneen Tiikereiden ulkomaanvahvistukset ovat osoittaneet ainakin lyhyellä otannalla onnistuneiksi hankinnoiksi. Samoin myös Lauri Jylhä on aloittanut kauden niin sanotusti urku auki. Molemmilla joukkueilla on vielä edessä yhdet ottelut tämän ennakon julkaisemisen ja maanantaina ottelun välissä, Tiikereillä perjantaina kotonaan Loimua vastaan ja AC Oululla lauantaina Turussa TuToa vastaan.

Kotijoukkue joutui heti ensimmäisen kotiottelun jälkeen julkistamaan melko synkkiä uutisia, kun kaksi joukkueen runkopelaajaa joutuvat olemaan pitkään poissa pelikentiltä. Janne Marttila palannee ruotuun marraskuun loppupuolella, jos kaikki sujuu odotetusti. Jan Heleniuksen kohdalla kuitenkin puhutaan valitettavasti koko syyskauden kattavasta vaivasta, ja Janskua voidaan odotella takaisin pelikentälle aikaisintaan vuodenvaihteen jälkeen. Yleispelaajaosastolla vastuuta ovat tämän johdosta saaneet nuoret lupaukset Kaapo Vanhatupa ja Aleksi Hänninen, joiden päitä ei todellakaan ylimmän sarjatason vaatimukset ole huimanneet. Sunnuntaina avuksi saatiin myös lääkärinopintojensa ehdoilla lentopalloileva Otso Hakala, joka tekikin samantien ensiesiintymisensä liigassa myös laivastonsinisissä. Toistaiseksi vahvuudessa on myös farmijoukkue Oulunsalon Vasaman 1-sarjajoukkueesta liigarosteriin nostettu Markus Tammela. Liiga-avauksessa viime keskiviikkona positiivista oli nuorten miesten esiinmarssin lisäksi se, että yleisöä oli Ouluhallin katsomoihin löytänyt lähes 1100 katsojan verran.

Tiikerit on kova joukkue tällä kaudella ja nojaa vahvasti koviin ulkomaalaisvahvistuksiin. Pelaajista tunnen parhaiten Lahtisen Joonan, jonka kanssa rämmittiin Santahaminassa tänä kesänä. Kova torjuntapuolustuspeli ja rohkea jatkopallohyökkäys on meidän aseet Tiikereitä vastaan.
– Veeti Parkkinen #4

Kaksinkertainen Peto Cupin hopeamitalisti Kokkolan Tiikerit oli vielä vuosikymmen sitten kotimaan liigakentillä voittamaton: neljään vuoteen kolme SM-kultaa ja yksi hopea, sekä kolme peräkkäistä Suomen Cupin voittoa oli siihen aikaan ennennäkemätön saavutus. Vaikka mitalitehtailu onkin noista vuosista hieman rauhoittunut, antavat viiden vuoden takainen SM-pronssi, neljän vuoden takainen Suomen Cupin hopea ja parin vuoden takainen Cupin välieräpaikka jo lupauksia uudesta noususta. Tiikerit nousi 1-sarjasta kauden 2010-11 päätteeksi, ottelee nyt 15. peräkkäistä kauttaan Mestaruusliigassa, ja kaiken kaikkiaan kautta numero 19. Viimeksi kausilla 2020-21 ja 2022-23 Challenge Cupia otellut Tiikerit ei ole kahdella viime kaudella ottanut osaa Euroopan cupeihin. Viime kaudella aina välieriin asti taistelleet keskipohjalaiset kärsivät tappiot kauden viimeisissä otteluissa, ja yllättäjä TuTo Volley nappasi SM-pronssit Tiikereiden nenän edestä.

Päävalmentaja Mikko Keskisipilä aloitti Tiikereiden ruorissa jo kahdeksannen peräkkäisen kautensa päävalmentajana. Omalla pelaajaurallaan Tiikereiden ensimmäiseen SM-kultajoukkueeseenkin keväällä 2013 kuulunut Keskisipilä siirtyi suoraan liigakentiltä Kalajoen Liigasärkkien joukkueesta Tiikereiden penkin taakse. Ensimmäiset kaksi vuotta työtä opeteltiin apuvalmentajan penkiltä, ensin juuri mittavalta Aasian kiertueelta Puolan liigaan palanneen Tommi Tiilikaisen apulaisena, myöhemmin Jukka Mäkihannun. Yhden välivuoden jälkeen Keskisipilä palasi Tiikereihin päävalmentajan viitassa, jota ei olekaan sen jälkeen tarvinnut riisua pois. Keskisipilällä on molempien Mestaruusliigojen nykyvalmentajistosta viidenneksi eniten otteluita päävalmentajana, muun muassa parikymmentä enemmän kuin virkaveli Sami Kurttilalla.

Passarin paikalla Tiikerit koki kaksi menetystä, kun tsekkipassari Jiri Srb siirtyi Itävallan liigaan ja Zadrugaan, ja kaartin nuorin, Niko Kaustinen, muutti pääkaupunkiseudulle ja edustaa jatkossa PuMa-Volleyn 1-sarjajoukkuetta. Tatu Venetjoki jatkaa Tiikereissä jo neljättä kauttaan, ja 22 vuoden iästä huolimatta nuorukaiselle alkava kausi on jo kaiken kaikkiaan viides Mestaruusliigassa. Kilpakumppaniksi Venetjoelle Tiikerit saivat kovan paluumuuttajan, kun vuotta vanhempi Kauhavan Wisan kasvatti Joska Försti palaa kotiseuduilleen. Liigauransa heti tämän vuosikymmenen aluksi aloittanut Försti edusti Tiikereitä ensin neljä kautta, sen jälkeen kävi kahden vuoden seikkailun TuTo Volleyn ja Kyky-Betsetin paidoissa ennen palaamistaan keltamustiin. Kaksikolta löytyy nuoresta iästään huolimatta yhteensä jo yli 300 liigaottelua, joten kokeneesta ja lahjakkaasta kaksikosta on todellakin kyse.

Hakkurin tontilla viime kaudella joukkueeseen liittynyt Nico Mäki-Valtari siirtyi täksi kaudeksi yleispelaajan tontille, ja vuoden 2020 läpimurtopelaaja Oskari Keskistä ei tälle kaudelle valmistuneessa Tiikereiden rosterista löytynyt. Keskinen koki viime kaudella melko hurjan näköisen loukkaantumisen juuri ennen pudotuspelejä, mutta tarkempaa tietoa miekkosen nykytilasta ei ole Ouluun asti kantautunut. Hakkuria etsittäessä tähdättiin tälle kaudelle katseet ulkomaille, ja raamit täyttävä kokelas löytyi, eikä sen kauempaa kuin Australiasta. Ja kun sanon raamit täyttävä niin tarkoitan sitä vain osittain kielikuvallisesti; 28-vuotias Matt Aubrey on 208 senttimetriä pitkä. Saksan liigasta siirtynyt vasuri on liigan toiseksi pisin pelaaja, jakaen kakkossijan Loimun Veeti Nikkisen ja TuTon Tommy Carmodyn kanssa. Koko liigan pisintä pelaajaa pystyy ihastelemaan Akaan rosterissa, kun 212-senttinen Aaro Paananen on vallannut paikan avauksessa. Aubreylta löytyy kokemusta Saksan ja kotimaansa Australian liigan lisäksi Ruotsin liigasta sekä Baltian liigasta, jossa hän edusti virolaista Selver Tallinnaa.

Yleispelaajistosta joukkue koki toisen kipeän menetyksen, kun seitsemän kautta Tiikereitä ja yhteensä kymmenen kautta Mestaruusliigassa edustanut Jere Mäkinen teki sopimuksen Tsekin liigan Libereciin. Kun vielä kelpo kauden taputellut Malachi Murch siirtyi Ranskan B-liigan Reimsiin, oli yleispelaajien tontilla tarve vahvistuksille. Pari kultaakin Tiikeripaidassa aikoinaan vuollut Lauri Jylhä aloittaa paluunsa jälkeen kolmannen kauden kotiseudullaan, ja onkin aloittanut kauden ehkäpä uransa parhaissa merkeissä. Vaikka huikean loppukauden viime kaudella esittänyt Nico Mäki-Valtari loikkasikin täksi kaudeksi yleispelaajan tontille, haettiin yhtä yleispelaajaa siitä huolimatta ulkomailta. Kanadasta tärppäsikin, ja 25-vuotias Shae McIntyre siirtyi Kokkolaan. Jopa 360 senttimetrin hyökkäysulottuvuutta CV:ssään lupaileva kanukki pelasi viime kaudella ensimmäisen kautensa kotimaansa ulkopuolella Ruotsin liigassa, joten siirtymä Mestaruusliigaan oli luonnollinen jatkumo. On osoittanut etenkin hyökkäyspelissä erinomaisia otteita alkukaudesta, vaikka vastaanottopelissä onkin vähän takkuillut.

Joukkueen ja kenties koko lajin suurinta menetystä tulevalle kaudelle ei tarvitse keskikaistaa kauempaa etsiä, kun ikitiikeri Antti Leppälä ripusti tossunsa naulaan viime kauden päätteeksi. Nuorisoketjusta Joona Lahtinen ja Walter Schreck jatkavat Tiikereiden väreissä, mutta Leppälää ei yksinkertaisesti pysty korvaamaan. Mäki-Valtari on osoittanut orastavia lupauksia hiustyylin kopioimisesta, mutta menee vielä vuosia, että pelikentällä esitykset pääsevät edes lähelle. Mahdottoman isojen saappaiden täyttämistä lähtee ensimmäisenä yrittämään mies Tsekistä, Tomáš Bukáček. 22-vuotiaalle Bukáčekille kyseessä on ensimmäinen ammattilaiskausi kotimaan rajojen ulkopuolella, ja alkukausi lupailee hyvää. Juurikin Leppälän leipälajissa eli hyökkäystehossa on myös tsekin poika kova luu, ja on hyökkinyt alkukauden liki 60% tehoilla.

Jo kymmenettä liigakauttaan Tiikeripaidassa pelaava Teemu Lahti pelaa nyt kolmatta kauttaan yksinomaan liberon paidassa. Jylhän jälkeen joukkueen kokenein ottelija liki 300 liigaottelun kokemuksella, Lahti on ollut ja on tulevaisuudessa joukkueen selkäranka hihaosastolla. Kovasti luottamuksesta puhelee sekin, että toista liberoa ei rosterista löydy. Entinen yleispelaaja ehti painaa seitsemän liigakauden aikana myös yli 1100 pistettä.

Tiikerit on meille jo tuttu joukkue. Ollaan pelattu lyhyen ajan sisään neljä harjoituspeliä heidän kanssa, hirvittävän isoja yllätyksiä sieltä ei enää tässä vaiheessa tule. Kaksi viimeistä harjoituspeliä ollaan hävitty heitä vastaan, joten nyt lähdetään makselemaan kalavelkoja. Heidän syömähampaat ovat kolme laadukasta ulkomaalaisvahvistusta, sekä yksi Suomen parhaista liberoista. Meidän täytyy olla erityisesti hereillä syötön kanssa, toisella puolella verkkoa on kuitenkin Barentsin mestari Teemu Lahti.
– Päävalmentaja Sami Kurttila

Tervetuloa kattomaan. Lippujen hinnat ovat aina halvemmat ennakkoon kuin ovelta, ennakkolipun hinnat ovat 9€/11€/15€, ovelta taas 11€/13€/17€. Ostathan lippusi siis mahdollisuuksien mukaan ennakkoon täältä. Ylempänä listan ensimmäinen hinta on lastenlipun hinta, ensimmäiset 100 alle 18-vuotiasta pääsevät otteluun ilmaiseksi, lopuille hinta on ennakkoon 9€ ja ovelta 11€. Voit siis halutessasi ostaa alle 18-vuotiaalle lipun myös ennakkoon, jos et ehdi paikalle ensimmäisen sadan joukossa. Myynnissä edelleen myös kausikortit Seurakaupassa. Ottelulipuilla voit istua mihin päin hallia tahansa, poikkeuksena VIP-katsomo ja anniskelualue vasemman puolen katsomoissa. Lisätietoja katsomoista sekä muista tapahtumajärjestelyistä löytyy täältä. Huomioithan, että tällä kaudella AC Oulu Volley siirtyy kokonaan pois paperisista ottelulehtisistä ja uusi ottelujulkaisu on luettavissa ainoastaan mobiililaitteilla.

Ensimmäisen varaslähdön jälkeen myös miesten liigakausi on viimein valmis alkamaan. Koko liigan osalta miesten kausi polkaistaan käyntiin jo maanantaina, jolloin TuTo Volley ja Kyky-Betset ottavat ensimmäisenä mittaa toisistaan. AC Oulu Volleyn kausi puolestaan alkaa keskiviikkona 22.10. klo 18.30 Ouluhallilla, ja seurahistorian ensimmäisessä Mestaruusliigan kotiottelussa vastaan asettuu Savo Volley.

AC Oulu Volley on mitellyt tälle kaudelle jo yhden virallisen ottelun, Suomen Cupin ottelun vieraissa JyväsLentistä vastaan, josta palkintona oli 0-3 -vierasvoitto ja paikka Cupin toisella kierroksella. Harjoitusotteluissa menestys on ollut kaksijakoista; elokuussa voitto Tiikereistä ja tappio Savo Volleylle, sekä niukka Peto Cup -harjoitusturnauksen voitto. Syyskuussa 3-1 -voitto Tiikereistä ja samoin luvuin tappio Kykylle. Lokakuuhun mahtui vielä 3-1 voitto Savosta, ja samoin luvuin tappio Tiikereille. Tulevaa sarja-avauksen vastustaja Savoa vastaan on oteltu siis kolme ottelua, joista voitot tasan 1-1, sekä yksi tasapeli elokuun Peto Cupissa. ACO:n tavoin myös Savo otteli jo ensimmäisen Suomen Cupin ottelunsa, ja tuloskin oli sama: 2-sarjalainen Kouvolan Lentopallo kärsi 0-3 -tappion, ja Savo jatkoi Cupin toiselle kierrokselle. Koska Suomen Cupissa ei vielä ennen CEV:n määräaikaa eli 20.10. ulkomaalaisvahvistuksilla ollut pelioikeutta, nähdään sekä AC Oulun Matthew Gentry ja Samuel Jackman, että Savon Vitaliy Parkhomenko ja Markuss Cielavs kauden ensimmäisessä virallisessa ottelussaan vasta Ouluhallilla keskiviikkona.

AC Oulu Volley on käynyt pitkän tien Mestaruusliigaan. Junioriajoista asti ystävinä pysynyt kaveriporukka kokosi vuonna 2018 joukkueen Oulun paikallissarjaan Oulun Kiskon nimen alle. Joukkue nousee (kabinettipäätösten suosiollisella avustuksella) seuraavaksi kaudeksi jo 2-sarjaan. Parin koronan runteleman kauden päätteeksi, Kiskon edustusjoukkue nousee, jälleen kabinettipäätöksellä, 1-sarjaan. Hankalan ensimmäisen kauden jälkeen Kisko etenee 1-sarjan finaaliin kolme kertaa peräkkäin – ja häviää niistä jokaisen.

Jonkin suuren äärelle joukkueen taustavoimat ovat kuitenkin löytäneet. Keskimmäisen finaalin yleisömäärä – silloinen Ouluhallin ennätysyleisö, 1404 katsojaa – palkittiin vuoden 2024 lentopalloilmiönä Lentopallogaalassa. Määrä oli suurempi kuin yhdessäkään kauden Mestaruusliigan finaaliottelussa. Seuraavana vuonna pistettiin vielä paremmaksi, ja uudeksi Ouluhallin ennätysyleisöksi ratkaisufinaalissa 1436 katsojaa. Tuo lukema kalpeni Mestaruusliigan ratkaisufinaalien yleisömäärille, mutta silti aika hyvin maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Oulun Kiskon nimi sai kolmatta finaalitappiota seuraavana keväänä jäädä, kun joukkueen toiminnot siirtyivät AC Oulun nimen alle. Taustavoimien hiljaiset rukoukset saivat toivotun vastaukset toukokuisena lauantaiaamuna, kun joukkueen selkärankana toimiva seitsenhenkinen, nykyisin ACO Marketing -niminen puuhastelijaporukka sai AC Oulun toimistolla päivystäessään tiedon liigalisenssihakemuksen hyväksymisestä. Silkalla tahdonvoimalla, hiellä ja lukemattomilla työtunneilla on kaveriporukan ympärille rakennettu joukkue raivannut tiensä Oulun aluesarjasta aina Mestaruusliigaan asti. Vieläpä voittamatta yhtään finaalisarjaa.

Viime kaudella ennen aikojaan laulukuoroon joutunut Savo Volley löi palettinsa erittäin vahvasti uusiksi, ja peräti kymmenen pelaajaa vaihtoi maisemaa. Lähtijöitä oli niin Ranskan ja Tsekin koviin liigoihin, kuin CEV Cupin ja Turkin liigan voittajan Ziraatin riveihin. Liuta tulevaisuuden lupauksia kuitenkin jäi, ja niin myös kaksi isoa nimeä. Joukkueen kapteeni, entinen maajoukkueen ja Euroopan huippujoukkueiden kävijä, Tommi Siirilä, sekä viime kauden paras kotimainen libero Miro Rasinperä. Tulijoitakin oli hyvin maltillisesti. Pelintekijä otettiin jälleen ulkomailta, kun ukrainalainen Vitaliy Parkhomenko värvättiin ranskalaisen Cambrai Volleyn riveistä Ranskan B-liigasta. Toinen ulkomaalaisvahvistus on enemmän muodollisesti ulkomailta, kun Riikassa syntynyt mutta valtaosan elämästään Suomessa asunut Markuss Cielavs siirtyi Savoon Kyyjärveltä. Muita tulijoita olivat passari Arttu Lehtimäki 1-sarjan Lempo-Volleysta, Lauri Lehtonen TuTo Volleysta, Aleksi Muukkonen Valepasta, sekä loukkaantumisen pakottamalta välivuodelta palannut Aleksander Rastamo.

Kauteen 2023-24 päättyi Timo Tolvasen nelivuotinen jakso päävalmentajana. Viime kauden alla valmennusvastuun otti edelliset kuusi kautta naisten liigassa LP Kangasalaa koutsannut Arttu Keränen. Suomen Cupin voiton, sekä kaksi Cupin hopeaa ja kaksi SM-hopeaa Kangasalla huuhtonut Keränen teki tilaa silloiselle naisten maajoukkueen päävalmentaja Nikolas Buserille Kangasalan puikoissa, ja uusi ura urkeni välittömästi miesten Mestaruusliigassa. Ensimmäinen kausi Savon puikoissa päättyi sanalla sanoen pettymykseen, joten tällä kaudella näytönhaluja on varmasti entistä komeammin.

Savo Volley on menestynyt jalometallin keruussa hyvin, mutta kerta toisensa jälkeen mestaruuspytyn jahti on katkennut kesken jopa kalkkiviivoilla. Suomen Cupin Savo on voittanut jo kahdesti vuosina 2022 ja 2024, sekä sijoittunut hopealle 2020. Liigassa joukkue selvisi finaaliin asti kausilla 2020-21 ja 2021-22, mutta joutui molemmilla kerroilla toteamaan Valepan paremmakseen. Keväällä 2023 Savo haastoi Valepan tosissaan välierävaiheessa, mutta joutui tyytymään pronssiotteluun. Kausi päättyi kuitenkin pronssimitalit kaulassa, kun Raision Loimu kaatui kolmannessa ottelussa. Myös keväällä 2024 Savo ylsi välieriin, mutta tuolloin tie nousi pystyyn mestaruuden lopulta voittanutta Hurrikaania vastaan. Tällä kertaa kaulaan ei pujotettu mitaleita, Valepa oli nälkäisempi pronssiotteluissa. Joukkue oli välierissä ja pronssiottelussa myös debyyttikaudellaan 2018-19, joten viime kevät oli seurahistorian ensimmäinen, jolloin Savo ei yltänyt mitalipeleihin saakka.

Savon paidassa on kolme 2006-07 syntynyttä tulevaisuuden talenttia, joiden tarina on vasta alussa; keskitorjuja Leo Laitinen, yleispelaaja Aki Huikari, sekä libero Iivo Hirvonen. Savon joukkueesta löytyy kuitenkin yli 1500 liigaottelun verran kokemusta, keihäänkärkenä 355 ottelua liigassa tahkonnut keskitorjuja Tommi Siirilä. Myös liigapisteissä mitattuna Siirilä on joukkueen ehdoton syömähammas yli 3100 pisteellä. AC Oulun vastaavat lukemat ovat karvan verran yli 1250 liigaottelua, suurimpana lukuna Jan Heleniuksen 270 ottelua. Pisteissä suurin saldo on niin ikään Jan Heleniuksen 3196 pistettä.

Sekä passarin että hakkurin tontit menivät viime kaudesta uusiksi. Ykköspassari Brett Sheward siirtyi Ranskan kentille, ja apumies Otto Oivanen purki oman sopimuksensa hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Apua haettiin kolmen edelliskauden tapaan ulkomailta, ja sopiva henkilö löytyi samasta liigasta johon entinen lähti. Ukrainalainen Vitaliy Parkhomenko edusti edelliskauden Ranskan B-liigan Cambrai Volleyta. Kokemusta löytyy kuitenkin myös Baltian, Kazakstanin, Azerbaidžanin ja Bulgarian liigoista, sekä useista seuroista Venäjän kivikovassa Superliigassa. Hiljattain 28 vuotta täyttäneelle passarille Suomi on jo seitsemäs maa, jonka liigassa hän pelaa. Toista passaria ei kovin kaukaa tarvinnut etsiä, kun vanha tuttu Arttu Lehtimäki teki paluun Savon paitaan. Lähes jokavuotisen nousunsa 1-sarjasta liigaan tehneellä Lehtimäellä on kaapissa jo pari SM-kultaa sekä neljä Suomen Cupin kultaa, mutta vatsa ei ole vielä täysi.

Hakkurin tontti oli ehkä kaikista vaativin täyttää, kun maajoukkueen ykköshakkuri Joonas Jokela teki muikean sopimuksen Turkin mestari Ziraatin riveihin, jossa peliajasta taistelee Joonaksen kanssa muuan Nimir Abdel-Aziz. Savo päätyikin mielenkiintoiseen löytöön, kun ensimmäiset liigaottelunsa Ducksin paidassa juurikin Savoa vastaan otellut Aleksander Rastamo liittyy välivuoden jälkeen joukkueen vahvuuteen. Loukkaantumiset on kuitenkin nyt selätetty, ja Rastamo on esiintynyt edukseen harjoitusotteluissa. Esimerkiksi viimeisimmässä ottelussa lokakuun alussa Rastamo takoi tehot 21/+13 neljään erään. Myös viimeisimmällä pääsarjakaudella 2023-24 Rastamo oli pistepörssin top-10:ssä.

Yleispelaajista Aleksi Muukkonen on ehkä tulevan kauden kovin savolaishankinta. Kovasta Belgian liigasta Valepan kautta Savoon päätynyt Muukkonen oli viime kaudella Urpo Sivulan jälkeen joukkueensa kovin tykki niin hyökkäyksessä kuin syötössä, ja lisäksi vielä Eetu Pennasen jälkeen paras vastaanottaja. Vuoden 2021 Läpimurtopelaaja on varmasti joukkueen tärkein yksittäinen palanen tulevalla kaudella. Toisesta yleispelaajan tontista taistelevat Jere Tikkala ja Markuss Cielavs. Molemmat pelasivat viime kaudella tuloksellisesti uransa parhaan kauden, Tikkala Savon ja Cielavs Kykyn paidassa. Oma sanansa sanottavana on vielä tietysti U19-maajoukkueen mukana MM-kisojen seitsemänneksi sijoittuneella Aki Huikarilla. Ikätoverit ovat ottaneet isoja harppauksia kohti liigatasoa verkon toisella puolella, joko Huikari tällä kaudella ottaa omansa?

Keskikaista Savon puolella on ehkä alkavan kauden joukkueista se kaikkein vakuuttavin. Entinen maajoukkuetähti ja Euroopan huippuliigojen kiertäjä, kapteeni Tommi Siirilä sai aisaparikseen muutaman viime kauden liigan torjuntapörssejä dominoineen Lauri Lehtosen. Pitkään Ducksia edustanut Lehtonen siirtyi kahdeksi viime kaudeksi TuTon väreihin, ja tälle kaudelle oli aika muuttaa vielä hieman pohjoisemmaksi. Parin kesän takaa jopa pari A-maaottelua vyöllään kantava Lehtonen saattaa jahdata virkaveljensä Siirilän saavutuksia vielä tovin aikaa, kuten 150 maaottelua, Ranskan ja Italian Super Cupien voittoa tai Mestarien liigan pronssia, mutta niin jahtaa aika moni muukin. Viime kauden katkaissut akillesjännevamma on enimmäkseen parantunut, ja Lehtonen on valmis edustamaan uransa kolmatta Mestaruusliigaseuraa kunnialla. Nuori haastaja löytyy myös tälle voimakaksikolle, kun 18-vuotias Leo Laitinen aloittaa toisen kautensa Savon väreissä. U18-maajoukkueen viitossija EM-kisoista on myös kova hauiksennäyttö, mutta tässä seurassa aloituskuusikon paikan vallatakseen saattaa joutua näyttämään toisenkin hauiksen.

Myös toinen kotimaahansa kovasta ulkomaan sarjasta palaaja joukkueesta löytyy, nimittäin Miro Rasinperä liberon paidasta. Edelliskauden jäätyä kesken Tsekin liigassa, Savoon siirtynyt Rasinperä oli jo viime kaudella liigan johtavia liberoita, kuten PROlibero-kisan kolmossija ja koko kauden vastaanottoprosentti 54% kertovat. Miron taidot on huomattu jo ihan maajoukkuekäskijöissä asti, Miro pelasi kesän aikana uransa ensimmäisen A-maaottelun ja heti perään 9 lisää, ja oli osana kesän lopuksi Kultaisen liigan mestaruutta juhlinutta maajoukkuetta. Vähintäänkin hyvään kouluun pääsee siis myös toista liigakauttaan aloitteleva Iivo Hirvonen. Hirvonen sai pelata täyden pelin Suomen Cupin avauksessa Kouvolan Lentopalloa vastaan, ja kuuleman mukaan hyvin pelasikin, kun Rasinperä puki vaihtelun vuoksi ylleen yleispelaajan nutun. Hyviä poikia ovat.

Millä mielin oululaisjoukkueen leirissä lähdetään seurahistorian ensimmäiseen viralliseen kotiotteluun? AC Oulun keskitorjuja Matthew Gentry kertoo joukkueen treeneistä:

Treenit ovat sujuneet kauden alkua odotellessa hyvin. Intensiteetti on ollut yhtä kova kuin kotimaassani, ja lajitaidot sekä pelaajien väliset yhteydet paranevat koko ajan. Olemme keskittyneet harjoittelemaan hyökkäys- ja puolustustaktiikoita. Muita meidän pelin painopisteitä ovat olleet pallokontrolli, tilannekohtainen reagointi ja päätöksentekokyky.

Mitä odotuksia Mattilla on kauden ensimmäisestä ottelusta?

Odotan peliä innolla ja toiveikkaana. Olemme työskennelleet ahkerasti harjoituksissa, mutta sen työn siirtäminen käytäntöön on ollut harkkapeleissä vielä hieman hankalaa. Minulla on täysi luottamus siihen että pystymme lajitaidoissa taistelemaan tasapäin Suomen huippujoukkueiden kanssa, mutta meidän täytyy löytää keinot pystyä siihen säännöllisesti myös otteluissa.

Kuka on sinusta AC Oulu Volleyn mielenkiintoisin pelaaja avausottelussa ja miksi?

Ehdottomasti Tatu! Hän on täynnä energiaa, hänellä on huikeat reaktiot puolustuspelissä, ja hän on muuten vielä mahtava joukkuekaveri.

Tervetuloa kattomaan AC Oulu Volleyn ensimmäistä Mestaruusliigan ottelua. Lippujen hinnat ovat aina halvemmat ennakkoon kuin ovelta, ennakkolipun hinnat ovat 9€/11€/15€, ovelta taas 11€/13€/17€. Ostathan lippusi siis mahdollisuuksien mukaan ennakkoon täältä. Ylempänä listan ensimmäinen hinta on lastenlipun hinta, ensimmäiset 100 alle 18-vuotiasta pääsevät otteluun ilmaiseksi, lopuille hinta on ennakkoon 9€ ja ovelta 11€. Voit siis halutessasi ostaa alle 18-vuotiaalle lipun myös ennakkoon, jos et ehdi paikalle ensimmäisen sadan joukossa. Myynnissä edelleen myös kausikortit Seurakaupassa. Ottelulipuilla voit istua mihin päin hallia tahansa, poikkeuksena VIP-katsomo ja anniskelualue vasemman puolen katsomoissa. Lisätietoja katsomoista sekä muista tapahtumajärjestelyistä löytyy täältä. Huomioithan, että tällä kaudella AC Oulu Volley siirtyy kokonaan pois paperisista ottelulehtisistä ja uusi ottelujulkaisu on luettavissa ainoastaan mobiililaitteilla.

AC Oulu Volleyn ensimmäiseen Mestaruusliiga-kauteen on enää hieman yli viikko aikaa. Kertaalleen jo kuukaudella eteenpäin siirretty liigakausi pääsee vihdoin alkamaan maanantaina 20.10.2025, kun TuTo Volley ja Kyky-Betset avaavat pellit Turun Kupittaalla. ACO:n osalta kausi polkaistaan käyntiin kahta päivää myöhemmin, kun Savo Volley saapuu Ouluhallille keskiviikkona 22.10. klo 18.30 alkavaan otteluun. Ajateltiin tärkeäksi käydä hitusen läpi sekä omaa joukkuetta että tulevia vastustajia jo ennen kauden alkua.

Runkosarja pelataan pakettiin neljän ottelun kierroksella 24.3.2026. Pudotuspelit alkavat pikapuoliin tämän jälkeen, ja mestari on tiedossa viimeistään 17.5.2026. Alkavalle kaudelle joukkuemäärä on säilynyt ennallaan yhdeksässä joukkueessa, Karelian Hurmoksen lopetettua toimintansa ja luovuttua liigapaikasta, ja AC Oulu Volleyn saatua paikan hakemusmenettelyllä (kröhöm, kabinetissa). Kahdeksan joukkuetta pelaa pudotuspeleissä puolivälierät, ja sarjan viimeiseksi jäävä joukkue pelaa liigakarsinnoissa 1-sarjan mestaria vastaan. Jos 1-sarjan mestari ei käytä mahdollisuuttaan liigakarsintoihin tai on nousukelvoton joukkue (esim. valmennuskeskuksen joukkue tai farmijoukkue), voidaan karsintoihin kelpuuttaa myös finaalissa kakkoseksi jäänyt joukkue.

AC Oulu Volley

Aloitetaan ennakko kotijoukkueen esittelyllä. Uutena joukkueena pelaajaliikennettä on ainoastaan tulopuolella. Viime kaudella Oulun Kiskoa aina 1-sarjan finaaliin asti kärräämässä ollut, SM-hopeamitaliakin juhlinut Lasse Jäntti jatkaa Oulussa, ja saa kunnian toimia ACO Volleyn seurahistorian ensimmäisenä kapteenina. Aisaparikseen Lasse sai tuossa surullisenkuuluisassa finaalissa viimeisen niitin Kiskon kenttään painaneen Eeli Kuukasjärven. Kuukasjärvestä on puhuttu jo vuosia sukupolvitason talenttina, ja avauskuusikon paikka sensaatiomaisesti seiskasijaan päättyneissä U19 MM-kisoissa ei ainakaan laimentanut odotuksia. Jäntti on kokemuksen ja näkemyksen perusteella aloittava passari, mutta nouseeko nuorempi Kuukasjärven veljeksistä jo tällä kaudella pelaavaan kuusikkoon?

Hakkurin paikalle Oulussa päädyttiin hankkimaan osaamista ulkomailta. Kanadalainen Samuel Jackman on tullut tutuksi energisena ja eloisana persoonana, joka syttyy täyteen liekkiinsä panosten ollessa korkeimmillaan. Hieman hillitympänä ehkä tunnettu ja oululaisille paremmin tuttu Veeti Parkkinen tekee paluun kotiseudulleen Sastamalan kauden jälkeen. Kiskossa hirmuista jälkeä 1-sarjassa takonut Veeti palaa halusta saada näyttää tasonsa myös liigassa, jossa viime kaudella näytönpaikat jäivät vähiin. Lähtökohtaisesti todella tasainen kaksikko, jossa Jackman vienee hiuksenhienosti aloituskuusikon paikan monipuolisuudellaan.

Keskitorjujana Oulussa jatkava tulevaisuuden nimi Miikku Makkonen saa kirittäjäkseen ikätoverinsa Parkkisten juniorikoulusta, Veetin nuoremman veljen Oton. Lähtökohtaisesti kärkikaksikkona kuitenkin kauteen lähtee Hurmoksesta siirtynyt, joukkueen varakapteeniksi valittu Atte Rissanen, ja joukkueen toinen ulkomaanvahvistus Matthew Gentry. Jo yhdeksättä liigakauttaan aloittava Rissanen on kuulunut liigan kärkisenttereihin Hurmoksen riveissä jo viimeisen kuuden kauden ajan, ja on joukkueelle tuiki tärkeä palanen kokemusta tiukoissa paikoissa. Gentry pelaa Suomessa ensimmäistä ammattilaiskauttaan, mutta on jo osoittanut käsivartensa puhuvan karua kieltä niin hyökkäyksessä kuin syöttöruudussa. Taistelee varmasti sarjan torjunta- ja hyökkäystehopörssien kärkisijoista tulevalla kaudella.

Yleispelaajia löytyy ainakin nimellisesti viisi kappaletta. Kaksi ehkä uransa parasta kautta viime kausilla pelannut Janne Marttila tekee paluun yleispelaajan paikalle. Marttila on ottelumäärässä mitattuna joukkueen kokenein Mestaruusliiga-pelaaja, ja oikeutetusti ACO:n toinen varakapteeni. Joukkueen ehkä etukäteen kovin hankinta on paluun Ouluun tehnyt Jan Helenius. Takavuosina maajoukkueessakin 67 ottelua tahkonnut Jansku on ollut kaksi edellistä kautta TuTo Volleyn kantavia voimia, ja saapuikin Ouluun SM-pronssi kaulassaan. Nuorempaa polvea edustaa kesältä beach volleyn U22 EM-kisojen 9. ja U20 EM-kisoissa sensaatiomaisesti EM-hopeaa takonut Aleksi Hänninen. Kyseessä ei ole Aleksin ensimmäinen alkava kausi liigassa, mutta toivottavasti heittämällä pisin. Vieläkin nuorempaa ikäluokkaa edustaa Eelin joukkuekaveri U19 MM-kisoista, Kaapo Vanhatupa. Myös Kaapo oli upottamassa Kiskon kultaunelmia viime vuoden 1-sarjan finaalissa, ja senkin jälkeen vastuuta on tullut todella korkeatasoisissa otteluissa vain lisää. Kiskon punaisissa kolme kertaa 1-sarjan finaalin hävinnyt Otso Hakala saa nautiskella liigapeleistä vielä laivastonsinisissäkin, ja ihan jännittää katsoa minkälaista kruunua komealle uralle lääkärinalku pääsee hakemaan.

Liberon tontille Ouluun löydettiin kaksi nopealiikkeistä ja uhrautuvaa peliä pelaavaa keltapaitaa. Tiikereissä ja Vaasan Kiistossa tutuksi tullut Aleksi ”Luigi” Mäkiluoma pelasi viime kauden pääsääntöisesti 1-sarjaa Vaasan Kiistossa. Sitä ennen Luigilta löytyy 145 liigaottelun kokemus Kokkolan Tiikereiden paidasta. Puolestaan viisi kautta Hurmosta edustanut Tatu Hakkarainen keräsi Joensuussa 112 ottelun kokemuksen lisäksi kaksi PROlibero-kokonaiskilpailun nelossijaa.

Akaa-Volley

Hallitseva mestari sekä Mestaruusliigassa että Suomen Cupissa. Suorastaan dominoiva esitys kotimaisilla lentopallokentillä. Challenge Cupissa kaksi voittoa pääkaaviossa, ja tappio vasta neljännesvälierissä Portugalin liigan hallitsevalle kakkoselle ja tulevalle voittajalle Sporting Lissabonille. Eritoten ensimmäisen kierroksen yllätysvoitto Turkin huippujoukkue Arkassporista oli pysäyttävä suoritus. Pelannut liiganousustaan vuonna 2017 saakka nousujohteista lentopalloa terveellä pohjalla, ja ollut sarjan ehdottomia kärkiseuroja viime vuodet. Seilannut voitosta voittoon myös alkavan kauden harjoituspeleissä. Osallistuu tulevalla kaudella Mestarien liigaan.

Lähteneet: Ilja Ivanov (Giesen, Saksan liiga), Joel Andersson (Liberec, Tsekin liiga), Petteri Tyynismaa (Düren, Saksan liiga), Jyri Niemi (Kyky-Betset), Jaylen Jasper (Fréjus, Ranskan B-liiga), Spencer Olivier (Corozal, Puerto Ricon liiga), päävalmentaja Olli Kunnari (maajoukkue).

Saapuneet: Antti Ropponen (TuTo Volley), Leevi Väänänen (Hurrikaani-Loimaa), Lauri Ahvenjärvi (Kuortane, 1-sarja), Kasper Vesanen (Kuortane, 1-sarja), Kandai Goto (Tokio, Japanin liiga), päävalmentaja Jani Niskakangas (TuTo Volley).

Jatkaneet: Antti Taponen, Aaro Paananen, Niklas Seppänen, Sakari Mäkinen, Matias Tihumäki, Oskari Sarajärvi, Ville Kuukasjärvi, Sebastian Pozo Hernandez.

Onnistui säilyttämään äärimmäisen tärkeät palaset yleispelaajan tontilla. Seppänen ja Mäkinen ovat sarjan ehdotonta eliittiä yleispelaajina, Pozo Hernandez ei tule kaukana perässä. Passarin tontilla Ivanovin menetys on iso, jäljelle jäi Ville Kuukasjärvi ja sisään tuli kaksi kautta Tiikereissä ja kaksi kautta Hurrikaanissa pieneen rooliin jäänyt Leevi Väänänen. Nuorisoketjulle todellinen näytönpaikka. Keskikaistalle niin ikään valtava isku maajoukkuemies Tyynismaan poistuttua, nuoremmasta maajoukkuepolvesta Ahvenjärvi tilalle. Raamit täyttää varmasti myös liigan kauden pisin pelaaja, 212-senttinen Aaro Paananen. Keskikaistalla isot tulevaisuuden nimet, mutta kokemus puuttuu lähes kokonaan, voi muotoutua kauden mittaan heikkoudeksi. Viime kauden tehotykin, hakkuri Jasperin tilalle saatiin raamit täyttävä pallontappaja Antti Ropposesta. Tihumäkeen aikamoinen pudotus, mutta paikkaa hyvänä päivänä kohtalaisesti. Liberon tontilta poistui viime kauden ehdottomasti liigan paras libero Andersson, tilalle timantinkovasta Japanin liigasta Kandai Goto. Varmasti kova vahvistus Suomen liigaan. Kunnarin lähtö jättää kysymysmerkkejä, mutta TuTon upeasti pronssille luotsannut Niskakangas on ainakin paperilla erinomainen jatkaja. Kokonaisuudessaan mestarisuosikki numero 1.

Hurrikaani-Loimaa

Toissakauden mestari jatkaa nestorivalmentaja Olli Kuoksan komennossa. Viime kaudella erinomaiset esitykset jäivät ainoastaan häikäisevän kauden pelanneen Akaan varjoon. Viime kaudella hopeaa sekä liigasta että Cupista. Ei ole ottanut osaa eurocuppeihin vuoden 2018 jälkeen. Sekä sarjan pitkäaikainen hopea-automaatti Hurrikaani että pitkän linjan päävalmentaja Kuoksa saivat lopulta kultaisen huipennuksen huhtikuussa 2024. On otellut läjäpäin harjoituspelejä lähinnä Akaan ja Valepan kanssa, ja niukkoja tappioita on kertynyt tilille.

Lähteneet: Leevi Väänänen (Akaa-Volley), Matti Köykkä (Rantaperkiön Isku, 1-sarja), Camden Gianni (Lindemans Aalst, Alankomaiden liiga), Troy Gooch (Düren, Saksan liiga), Aatu Kukkonen, Justus Välimäki (Loimaan Jankko juniorit), Zachary Hollands (Poitiers, Ranskan A-liiga), Shunichiro Sato (Nagoya, Japanin liiga), Matthew West (Bangalore, Intian liiga).

Saapuneet: Henri Hynnä (Kyky-Betset), Viktor Viljamaa (Kuortane, 1-sarja), Joel Laakso (TuTo Volley), Panu Salmijärvi (Kuortane, 1-sarja), Juho Kaunisto (Valepa), Paavo Koivisto (Rantaperkiön Isku, 1-sarja), Takumi Kameyama (Tokio, Japanin liiga).

Jatkavat: Mikko Määttä, Eetu Häyrinen, Väinö Rahko, Nuutti Niinivaara, Alex Horn, päävalmentaja Olli Kuoksa.

Uudistui raskaalla kädellä viime kaudesta. Joukkueen ykköspyssy Häyrinen jatkaa, samoin kuin valmentaja Kuoksan luottoratsut Rahko ja Niinivaara. Molemmat passarit vaihtuivat, onneksi Kuoksa sai vielä yhden luotetun miehen heittämään passia, kun pronssimitalisti Laakso palaa Kuoksan huomiin. Hakkurikaksikko jatkaa ennallaan ja varmasti tutulla kaavalla. Joukkueen esitykset riippuvat paljon siitä, millainen härkä yleispelaajaksi tulee Japanin liigasta. Tasaisen varma Rahko taistelee peliajasta tulevaisuuden huippunimen Viktor Viljamaan kanssa, kääntyykö asetelma loppukaudesta jo toisin päin? Joko Määttä saa enemmän näytön paikkoja? Niinivaara toipunut pelikuntoon ohi menneen kauden jälkeen, ristipaikalle maajoukkueeseenkin murtautunut Kaunisto. Koivisto vielä opettelee tämän kauden. Liberon tontilla parhaassa mahdollisesssa koulussa Kuortaneen tukipilari Salmijärvi, nyt vielä isommissa ympyröissä. Eikä varmasti tutise. Kokonaisuutena haastaa varmasti Akaata, ja iso suosikki ainakin mitalisijoille.

Kokkolan Tiikerit

Kymmenen vuoden takainen dynastia, joka tekee rauhassa uutta tulemista. Neljän vuoden takainen pronssi sai jatkoksi viime kauden pronssiottelupaikan. Tiputti puolivälierissä suosikki Savon, mutta päätti kauden kahteen hävittyyn ottelusarjaan. Nojannut pitkälti kotimaisiin pelaajiin, nyt vahvistuksia ulkomailta peräti kolme. Ottanut kahdesti tällä vuosikymmenellä osaa Challenge Cupiin, ei tulevalla kaudella. Päävalmentaja Keskisipilä toiminut Tiikereiden valmentajana vuodesta 2015 saakka, viimeiset kahdeksan kautta päävalmentajana. Kuinka seura kestää seura- ja jopa lajilegenda Antti Leppälän uran päättymisen? Pelannut kolme harjoitusottelua AC Oulu Volleyta vastaan, ACO voittanut niistä kaksi ja viimeisimmän 10.10. vei Tiikerit.

Lähteneet: Aleksi Mäkiluoma (AC Oulu Volley), Malachi Murch (Reims, Ranskan B-liiga), Jere Mäkinen (Liberec, Tsekin liiga), Niko Kaustinen (PuMa Volley, 1-sarja), Antti Leppälä (päättänyt uransa), Oskari Keskinen, Jiri Srb (Zadruga, Itävallan liiga), Kasper Emmes (Kuortane, 1-sarja), Oliver Dalhem (Tiikerit II, 2-sarja).

Saapuneet: Joska Försti (Kyky-Betset), Matt Aubrey (Mitteldeutschland, Saksan liiga), Shae McIntyre (Vingåker, Ruotsin liiga), Tomáš Bukáček (Brno, Tsekin liiga).

Jatkavat: Nico Mäki-Valtari, Ossi Myllykangas, Walter Schreck, Teemu Lahti, Lauri Jylhä, Tatu Venetjoki, Joona Lahtinen, Atte Leppälä, päävalmentaja Mikko Keskisipilä.

Paljon odotuksia ulkomaalaisvahvistuksilta. Isoja nimiä putosi rosterista kun pitkäaikainen kapteeni Antti Leppälä lopetti uransa ja Jere Mäkinen lähti kovaan Tsekin liigaan. Runkopelaajista Teemu Lahti ja Lauri Jylhä jatkavat, mutta ympäriltä porukka vaihtui rajusti. Viime kaudella jykevän sisääntulon liigaan tehnyt Nico Mäki-Valtari jatkaa niin ikään, mutta saanee tehdä tilaa Saksan liigasta saapuneelle peräti 208-senttiselle Matt Aubreylle. Pari kautta vieraissa käynyt passari Försti tekee paluun Tiikeripaitaan, Venetjoki jatkaa apuna. Hyvä kaksikko passarin tontilla. Jylhä ja McIntyre olleet harjoituspeleissä miehet paikallaan, mutta särkymävaraa ei juuri ole. Myllykankaalla vielä ottamatta ensiminuutit sarjassa, eikä muita yleispelaajia rosterissa näy. Keskitorjujista Bukáček ainakin harjoituspeleissä hirmuinen mörkö, kasvaako Kuortaneen kasvatista Joona Lahtisesta tälle kaudelle liigatasoinen pelimies? Schreck kokeillut jo siipiään liigassa, mutta riittääkö vielä avaukseen? Lahti varmasti tulevallakin kaudella johtavia pelaajia niin kentällä kuin sen ulkopuolella, ja lisäksi varmasti sarjan parhaita liberoita. Tiikerimäisesti peli paranee, mitä lähemmäs kautta mennään. Jos ulkomaanvahvistukset pitävät nykyisen tasonsa, paikka neljän joukossa täysin mahdollinen, puhtaasti veikkaamalla sijat 4-6.

Kyky-Betset

Kaikista liigajoukkueista eniten Hurmoksen haaskalla käynyt Kyky aloittaa neljännen sarjakautensa. On taistellut koko historiansa lähinnä pudotuspelipaikasta, jonka onkin ensimmäisen kauden jälkeen jo kahdesti peräkkäin saavuttanut. Kaudella 2023-24 saavutti jo ensimmäisen play-off -voittonsa. Saman kauden tapaista Renars-Pauls Jansonsin kaltaista täysosumahankintaa ei ole sattunut kohdalle uudelleen, olisiko tämän kauden hankinnoista samanlaiseen hurmokseen? Viime vuodella päävalmentajan tittelin kesken kauden perinyt Aapo Rantanen jatkaa peräsimessä. Kokemuksen määrä joukkueessa arviolta noin nelinkertaistui, kun pitkähköltä urheilijaeläkkeeltä palannut Tapio Kangasniemi lähti ottamaan tuntumaa takaisin liigakentille. Kyky on otellut kaksi harjoituspeliä AC Oulua ja yhden Tiikereitä vastaan, kaikista kolmesta on tilille kertynyt tiukat tappiot.

Lähteneet: Manu Asikanius (Vantaa Ducks, 1-sarja), Darian Picklyk (Lycurgus, Alankomaiden liiga), Henri Hynnä (Hurrikaani-Loimaa), Joska Försti (Kokkolan Tiikerit), Romans Sauss (Famagusta, Kyproksen liiga), Samuel Jurik (Wien, Itävallan liiga), Gregory Torres (vielä ilman uutta seuraa), Markuss Cielavs (Savo Volley), Otto Hautanen (Huki, 2-sarja), Sten Perillus (Pärnu, Baltian liiga).

Saapuneet: Andris Sirjakovs (Maaseik, Belgian liiga), Roope Haapoja (Karelian Hurmos), Aapo Huhtamäki (Oulun Kisko, 1-sarja), Niko-Matias Puhakka (Karelian Hurmos), Niko Haapakoski (Karelian Hurmos), Jyri Niemi (Akaa-Volley), Petteri Härkönen (Savo Volley), Yaroslav Horobets (Ostrava, Tsekin liiga), Juho-Markus Puhakka (Kuortane, 1-sarja), Tapio Kangasniemi (ei pelannut).

Jatkavat: David Jannesson, Aivars Petrusevics, päävalmentaja Aapo Rantanen.

Käytännössä koko joukkue meni Kyyjärvellä uusiksi, joten uudelleenrakennus aloitetaan jälleen alusta. Viime kaudella pirteästi esiintyneen Jannessonin pitäminen Kyy Yorkissa oli hyvä juttu, eikä Petruakaan saa betonikunnasta pois kuin jalat edellä. Ulkomailta mielenkiintoisia ja paperilla kovia hankintoja Belgian ja Tsekin liigoista. Entinen maajoukkuepassari Haapakoski ja juniorimaajoukkueen passari Juho-Markus Puhakka muodostavat kivenkovan duon pallonsylkijän paikalla. Sirjakovs kuulostaa kovalta hankinnalta, Haapojasta ei ole oikein ehtinyt mielipidettä muodostua vähäisten esiintymisten perusteella. Toinen kovalta kuulostava hankinta on ukrainalainen Horobets, jonka ristipaikalle todennäköisin vaihtoehto on aina Petrusevics, mutta vanhemmasta Puhakasta jo ensi kaudella haastamaan kaiken kokenutta Petrua? Jannessonin aisapariksi hankittiin Savo Volleysta perusvarma Härkönen, ja kaksikko on liigatasolle oikein mallikas keskiosasto. Oululaisyleisölle viime kaudella tuttu Aapo Huhtamäki on oivallinen kirittäjä keskareille, ja saattaa pian syrjäyttää jomman kumman vielä kauden mittaan. Sarjan kokenein liberopari Jyri Niemi – Tapio Kangasniemi ei ainakaan hihassa tutise, mutta vieläkö liike on sarjatason vaatimalla tasolla? Kangasniemen pitää toki edelleen kiireisenä myös päivätyö Lentopalloliiton urheilutoimenjohtajana, joten nähdäänköhän ihan joka arkipelireissulla? En lähde edes arvaamaan sijoitusta, kun kyseessä on käytännössä uusi joukkue. Luotan kuitenkin ulkomaanhankintoihin ja vahvaan passipeliin, ja veikkaan sijoituksen sijoille 5-7.

Raision Loimu

Mestaruusliigan pitkäaikaisin seura aloittaa jo 49. kautensa pääsarjatasolla, eli ensi vuonna seura juhlii tasavuosia. Toivotaan siis, että Loimu onnistuu säilyttämään sarjapaikkansa. Viime vuonna joutui jännittävien vaiheiden jälkeen jännittämään karsintapaikkaansa. Monen viikon odotuksen päätteeksi karsintoja ei sitten lopulta pelattu, ja Loimu jatkaa edelleen Mestaruusliigaseurana. Edelliskaudella pudotuspeleissä tuli noutaja ensimmäisellä kierroksella, mutta sitä edellisellä mukana mitalipeleissä. Samalla kaudella myös Suomen Cupista hopeaa. Viime kaudella valmennusvastuun tammikuun lopulla joukkueesta ottanut Luis Salgado jatkaa päävalmentajana. On otellut säästeliäästi harjoituspelejä, ja tuloksena niistä rutkasti kokemusta.

Lähteneet: Roope Siliämaa (ei pelaa), Saku Tuomivaara (Tarto, Baltian liiga), Eemeli Kouki (ei pelaa), Mauri Kurppa (ei pelaa), Dhikirullahi Oyedepo (vielä ilman uutta seuraa), Oleksii Bulgyn (ei pelaa).

Saapuneet: Venni Mansikkaviita (Raision Loimu II, 2-sarja), Max Roquet (Lewisin yliopisto, USA), Jaaro Mattsson (Valkeakosken Isku-Veikot, 2-sarja), Samuel Jaramillo Puerta (Reshetylivka, Ukrainan liiga), Joaquin Layus (Monteros, Argentiinan liiga), Hugo Kadi (Ranskan alemmat sarjatasot).

Jatkavat: Ville Sihvonen, Samuel Salminen, Aapeli Kouki, Veeti Nikkinen, Rami Rekomaa, Niila Kuusisto, Ossi Lehtiö, Eetu Mäki

Muutamaa ”palkkasoturia” lukuunottamatta, joukkueen nuori runko säilyi. Ulkomaalaishankintoja on sekä MM-kisoissa käynyttä Kolumbian maajoukkuepassaria, että Ranskan alemmilta sarjatasoilta ponnistanutta urheilijaa. Pari nuorta tulevaisuuden nimeä lisää, ja Loimu jatkaa lupaavaa juniorityötään. Passari Jaramillo tulee kovan treenikesän ja MM-kisojen jälkeen Suomeen teräkunnossa, ja syönee valtaosan peliajasta. Nuori 2-sarjasta noussut Mattsson opettelee vielä kauden pari liigaympyröitä. Uusi tulokas Kadi on hakkurin tontille arvaamaton ja jopa hieman arveluttava vahvistus. Veeti Nikkinen ei ole vielä onnistunut lunastamaan häneen kohdistuneita odotuksia, olisiko nyt Veetin kausi? Yleispelaajan tontille suoraan USA:n yliopistoliigasta hankittu Roquet on selkeä ykköstykki, ristipaikalle puolestaan on tyrkylle kokenutta Aapeli Koukia sekä pari nuorta junioria. Ainakin tulevalla kaudella Kouki pelannee vielä eniten, mutta nuoret Salminen ja Lehtiö ovat jo nyt lupaavia tulevaisuuden nimiä. Layus on ennestään Raisiossa tuttu kasvo, ja oli erinomainen vahvistus jo kolme vuotta sitten. Toisen keskipelaajan tontille on tunkua, kun Rekomaa ja Loimussa kukkaan puhjennut Mäki kilpailevat tasaväkisesti peliajasta. Liberon paikalla kokenut Ville Sihvonen on hyvä liigatason libero, ja tarjoaa oppia 2-sarjasta nousseelle Mansikkaviidalle, jos peliaika nyt vähän vähiin jääneekin. Niin mukava kun urheiluromantikkona olisi Loimulle menestystä toivoa, epävarmuudet käytännössä kaiken tekemisen ja keskikaistaa lukuunottamatta joka pelipaikan kohdalla saavat valitettavasti odotukset pieniksi ja ennustukseksi sarjataulukon loppupään, sijoitukset 8-9.

Savo Volley

Savonmaan fuusioseura, joka on lähtenyt kausi kaudelta kovemmin odotuksin liigakauteen. Kaksi Suomen Cupin kultaa, kaksi SM-hopeaa ja yksi SM-pronssi ovat komeita saavutuksia kahdeksan liigakauden ajalta, mutta yhtä usein kausi on päättynyt pettymykseen. Kultaa vuolemaan lähtenyt joukkue jäi viime kaudella ulos jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Uuden päävalmentajan Arttu Keräsen johdolla viime kausi oli kauttaaltaan tunnusteleva, mutta saako Arttu tälle kaudelle joukkueestaan parhaan irti? AC Oulua vastaan kolme harjoitusottelua, joista ensimmäinen päättyi Savon selkeään voittoon, toinen Peto Cupissa tasapeliin ja viimeisin ACO:n voittoon Pielavedellä kuun alussa. AC Oulun kauden avausvastustaja. Ei osallistu europeleihin.

Lähteneet: Kaleb Jenness (Saint-Nazaire, Ranskan A-liiga), Brett Sheward (Rennes, Ranskan B-liiga), Petteri Härkönen (Kyky-Betset), Joonas Jokela (Ziraat, Turkin liiga), Michael Michelau (Příbram, Tsekin liiga), Tuomo Ikonen (Pielaveden Sampo, 1-sarja), Otto Oivanen, Onni Aamuvuori (Pielaveden Sampo, 1-sarja), Kasper Pennanen (Pielaveden Sampo, 1-sarja), Paulus Kriikkula (Pielaveden Sampo, 1-sarja).

Saapuneet: Markuss Cielavs (Kyky-Betset), Aleksi Muukkonen (Valepa), Vitaliy Parkhomenko (Cambrai, Ranskan B-liiga), Arttu Lehtimäki (Lempo-Volley, 1-sarja), Aleksander Rastamo (välivuosi), Lauri Lehtonen (TuTo Volley).

Jatkavat: Leo Laitinen, Jere Tikkala, Aki Huikari, Tommi Siirilä, Iivo Hirvonen, Miro Rasinperä, päävalmentaja Arttu Keränen.

Tärkeitä palasia lähti lähes avauskuusikon verran. Kova myllerrys kävi pettymykseen päättyneen kauden jälkeen, mutta kapteeni Tommi Siirilä ja ehkä sarjan paras libero Miro Rasinperä jäivät. Tulevaisuuden nimet Laitinen, Huikari ja Hirvonen samaten, ovat muutaman vuoden päästä avainpelaajia. Harjoitusotteluiden perusteella ainoa ulkomaalaisvahvistus passari Parkhomenko on onnistunut hankinta, kokenut kakkospassari Lehtimäki paikkaa tarvittaessa otteluruuhkissa. MM-kisojen tähti Jokelan menetys oli valtava, kuinka loukkaantumisista kärsinyt Rastamo pystyy täyttämään saappaat? Harjoitusotteluissa hyvää tekemistä, kuinka kestää koko kauden? Valepasta siirtynyt Muukkonen on parhaimmillaan todellinen härkä, toisella yleispelaajan tontilla vähän tekemistä. Tikkala ja Cielavs kelvollisia yleispelaajia, mutta riittääkö puristus kovissa paikoissa? Joko Huikari tekee läpimurtonsa? Keskitorjujana entinen maajoukkueen ja Ranskan liigan tehomies Siirilä, yhdessä täsmähankinta Lehtosen kanssa ehkä sarjan paras keskikaista. Ainoastaan nuori Laitinen varamiehenä, onko liian ohkaista? Rasinperä liigan eliittiä, ja Hirvonen antanut kovia näyttöjä. Hiha kyllä joukkueella kestää. Kokonaisuutena keskitorjujat liigan kärkeä, Muukkonen kannattelee laitahyökkäyksiä ja Rastamon nykykunto katsomaton kortti. Hakkurin tontista riippuu paljon, veikkaan hieman pessimistisesti sijoille 4-6.

TuTo Volley

Pirteä kausi sai huikean päätöksen, ja joukkue voitti seurahistorian ensimmäiset mitalit. Pudotti puolivälierissä kestomenestyjä Valepan ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen pois mitaleilta. Välierissä Hurrikaani vielä liian kova, mutta pronssiotteluissa kurssi vielä kääntyi, ja kauden lopuksi kaulaan pujotettiin pronssimitalit. Ei osallistu ensi kaudella eurocupeihin.

Lähteneet: Antti Ropponen (Akaa-Volley), Joel Laakso (Hurrikaani-Loimaa), Esko Vuorinen (Loimu, 2-sarja), Jan Helenius (AC Oulu Volley), Lauri Lehtonen (Savo Volley), päävalmentaja Jani Niskakangas (Akaa-Volley).

Saapuneet: Sergio Carrillo (Odolena, Tsekin liiga), Jacob Harris (New Brunswickin yliopisto, Kanada), Roland Jackson (Thessaloniki, Kreikan 2-liiga), päävalmentaja Mika Rantanen (U17-maajoukkue).

Jatkavat: Niko Tuusa, Aatu Kulmala, Tapio Toiviainen, Janne Pyhäjärvi, Roope Keskinen, Kalle Kattelus, Tommy Carmody, Lauri Vanhanen, Lauri Rantanen.

Iso osa rungosta jatkaa, mutta isoimmat tähdet revittiin muualle. Ropponen hallitsevan mestarin riveihin, Helenius kahden vuoden sopimuksella uuden joukkueen paitaan, Laakso välierävastuksen leipiin ja Lehtonen Savoon. Vahvistuksia haettiin ainoastaan ulkomailta. Passari Carrillo kovasta Tsekin liigasta ja yleispelaaja Jackson Kreikasta, Harris suoraan yliopistosta. Carrillo saanee kovasti peliaikaa, Pyhäjärvi profiloitunut kakkospassarina ja syöttövaihtojen erikoismiehenä. Harris paperilla ainoa hakkuri ja isossa roolissa. Oletusarvoisesti Jackson toinen aloittava yleispelaaja, viime kauden komeetta Vanhanen varmasti toinen. Vanha sotaratsu Toiviainen varmasti valmis paikalle kuin paikalle, ylittänee kaudella 400 liigaottelun ja 2000 liigapisteen rajapyykit. Keskareista Carmody valtava palanen, muodostavat Keskisen kanssa varteenotettavan keskikaistan, eliittiä sekä torjunnassa että hyökkäyksessä. Kokonaisuutena hieman heikentynyt kaarti, jolla kokeneempi valmentaja. Menestys riippuu paljon ulkomaalaisvahvistuksista, mutta paluu keskikastin alasijoille todennäköinen.

Valepa

Mykistävä 14 vuoden mitaliputki katkesi viime keväänä. Mukaan mahtui myös kuusi peräkkäistä SM-kultaa. Viime kauteen päättyi myös päävalmentaja Janne Kangaskokon pitkä pesti, tulevalle kaudelle rakennetaan kokonaan uutta slovakialaisen päävalmentaja Martin Nemecin johdolla. Viime vuonna jatkoon CEV Cupin ensimmäiseltä kierrokselta, toisella tie nousi pystyyn tulevaa mestaria Ziraatia vastaan. Voittanut kautta edeltävissä harjoituspeleissä Hurrikaanin pariin kertaan ja Loimun kerran, Akaa ollut vielä liian kova. Osallistuu tulevalla kaudella Challenge Cupiin.

Lähteneet: Eetu Pennanen (päättänyt uransa), Veeti Parkkinen (AC Oulu Volley), Aleksi Muukkonen (Savo Volley), Juho Kaunisto (Hurrikaani-Loimaa), William Groffier (Roeselare, Belgian liiga), Aaro Nikula (Arcada Galati, Romanian liiga), Matthieu Garcia (Ajaccio, Ranskan A-liiga).

Saapuneet: Gabriel Cavalcante (Alta Floresta, Brasilian B-liiga), Patrik Matejcik (Banská Bystrica, Slovakian liiga), Marcell Koch (Krka, Slovenian liiga), Niklas Björlin (Karelian Hurmos), Ville Vainio (Kuortane, 1-sarja), päävalmentaja Martin Nemec.

Jatkavat: Urpo Sivula, Matti Maijala, Atro Berg, Anselmi Ryyppä, Jiri Leinonen, Iiro Seppälä, Miro Leinonen, Juho Turri.

Sivulan ulkomaanvisiitti jäi puolen kauden mittaiseksi, mikä oli onni Valepalle, koska Nikula siirtyi Romanian liigaan. Tuleeko 20-vuotias slovakkihakkuri Matejcik suoraan kotimaansa liigasta haastamaan tosissaan eniten pisteitä liigahistoriassa paukuttaneen Sivulan? Passari Garcia lähti Ranskan ykkösliigaan, tilalle Slovenian liigasta ja myös pari kautta Saksassa pelannut Koch. Selkeä ykköspassari ja varmasti kotoiseen liigan kova vahvistus. Jiri Leinonen esitti ajoittain kovia otteita viime kaudella, saa aisaparikseen kokeneen brassi Cavalcanten. Mutta joko viime kauden läpimurtopelaaja Björlin murtautuu sarjan kärkijoukkueen avaukseen? Leinosen veljeksistä vanhempi Miro jatkaa keskikaistalla, ja saa kaverikseen viime kauden loukkaantumisesta toipuneen Atro Bergin. 1-sarjan Ducksista viime kaudella nostettu Iiro Seppälä taistelee tosissaan peliajasta taustalla. Eetu Pennasen jättämä aukko liberon tontilla on kyllä valtava urakka täyttää kenelle tahansa. Viime kaudella urhoollisesti ajoittain taistellut Anselmi Ryyppä saa kirittäjän Kuortaneelta, kun 1-sarjan voittajan toinenkin libero Ville Vainio solmi sopimuksen kärkipään joukkueen kanssa. Kokonaisuutena paljon roikkuu jälleen Urpo Sivulan leveillä hartioilla, toivottavasti Matejcik pystyy antamaan kokeneelle Upille välillä lepoaikaa. Menetykset olivat valtavia, hankinnat ainakin paperilla kovia. Luottaa jatkossakin ulkomaiseen passariosaamiseen, kuinka yhteinen sävel löytyy? Olisiko nyt nuorempien pelaajien esiinmarssin aika? Hankala joukkue veikata etukäteen, mutta koska harjoituskaudella pystynyt voittamaan Hurrikaanin ja vieläpä useamman kerran, veikkaan sijoille 2-4.

AC Oulu Volleyn ensimmäinen Mestaruusliiga-kausi häämöttää jo muutaman viikon päässä. Debyyttikauden joukkue nähdään tulevana sunnuntaina ensimmäistä kertaa tositoimissa myös kotikentällä Peto Cup -harjoitusturnauksen merkeissä. Joukkueen ensimmäinen harjoituspeli Tiikereiden vieraina Himangan legendaarisessa kaarihallissa päättyi ACO:n 1-3 -voittoon.

Sitä voidaan muistella tulevaisuudessa ylpeydellä, että ACO Volleyn ensimmäinen lentopallo-ottelu päättyi voittoon, vaikka epävirallisesta harjoituspelistä olikin kyse. Kotijoukkueesta puuttuivat kuitenkin vielä ulkomaalaisvahvistukset.

Ensimmäisessä harjoitusottelussa ACO:n paidasta puuttui beach volleyn U20 EM-kisoissa paikkaa ainakin nyt alkuun 16 parhaan joukosta metsästävä Aleksi Hänninen. Loppuviikosta Ouluun laskeutunut hakkuri Samuel Jackman liittyy joukkueen harjoitusvahvuuteen ensi viikolla, ja joitain otteita kovakätisen kanadalaisen pelistä saatetaan nähdä jo Peto Cupin puitteissa. Keskitorjuja Matthew Gentryn saapuminen puolestaan venähtää syyskuun alkupuolelle, koska Matt kuului USA:n päävalmentaja Karch Kiralyn valitsemaan maajoukkueeseen Pan-American -turnauksessa. Muilta osin joukkue on kasassa ja terveenä.

Ensimmäiseen täysin Mestaruusliiga-voimin miteltyyn Peto Cup -harjoitusturnaukseen AC Oulu Volleyn vieraaksi saapuvat viime kaudella puolivälieristä kesälomille pudonneet Kyyjärven Kyky ja Savo Volley. Kahdeksatta kauttaan Mestaruusliigassa aloitteleva Savo Volley on kaksinkertainen Suomen Cupin mestari, jonka kaapista löytyy lisäksi Cupin hopea, kaksi SM-hopeaa ja SM-pronssi. Viime kaudella mitalisateelta kuitenkin vältyttiin, kun tie katkesi Cupin osalta välierissä tulevalle tuplamestari Akaa-Volleylle, ja liigan pudotuspeleissä jo avauskierroksella Kokkolan Tiikereille. Päävalmentaja Arttu Keränen hakeekin tulevalle kaudelle paluuta liigan kärkeen enemmän kotimaisin voimin.

Savo Volleyn rosteri uudistui raskaalla kädellä viime kauden jälkeen. Yhdysvaltalaiskolmikko jatkoi matkaansa ympäri Eurooppaa; passari Brett Sheward Ranskan B-liigan Rennesiin, yleispelaaja Kaleb Jenness Ranskan A-liigaan ja Saint-Nazaireen, sekä yleispelaaja Michael Michelau toistaiseksi nimeämättömään joukkueeseen Tsekin Ekstraligassa. Ranskan B-liigaan siirtyi myös maajoukkuehakkuri Joonas Jokela, puolestaan Cambrai Volleyhyn. Keskitorjuja Petteri Härkönen puolestaan pystyttää torjuntaansa toiselle puolelle Peto Cupin verkkoa, Kyyjärven Kykyn paidassa. Savon paitaan jäivät kokeneempien keskitorjuja Tommi Siirilän ja libero Miro Rasinperän lisäksi nuoremman polven keskitorjuja Leo Laitinen, libero Iivo Hirvonen sekä yleispelaajat Jere Tikkala ja Aki Huikari. Uusia nimiä joukkueessa ovat Kykystä vaihdossa saatu yleispelaaja Markuss Cielavs, yleispelaaja Aleksi Muukkonen Valepasta, keskitorjuja Lauri Lehtonen TuTosta, sekä 1-sarjasta nousseet passari Arttu Lehtimäki Lempo-Volleysta ja hakkuri Aleksander Rastamo Vantaa Ducksista. Kauden ainoa ulkomaanvahvistus tulee niin ikään passarin paikalle, ukrainalainen Vitaliy Parkhomenko, vaihdossa puolestaan Ranskan Cambrai Volleysta.

Savo Volleyn peli riippuu tulevalla kaudella paljon ukrainalaispassarin tasosta. Ranskan liigassa tuskin heikkolaatuisia pelimiehiä katsellaan, ja jos tälle kaudelle samaan joukkueeseen kelpasi Suomen maajokkuehakkuri, voidaan olettaa myös Parkhomenkon olevan samaa tasoa. Hakkuri Rastamo on osoittanut olevansa parhaimmillaan kelpo hakkuri kotoiseen Mestaruusliigaan, mutta loukkaantumiset ovat vaikeuttaneet tietä huipulle. Viime kaudella pelatut pari peliä ykköstä eivät kerro miehen nykykunnosta mitään, mutta ainakaan nimellistä hakkuria ei toista Savon rosterista löydy. Selkeä ykkönen yleispelaajan tontilla on ulkomailta viime kaudeksi palannut Aleksi Muukkonen. Toisesta paikasta taistelevat niin ikään ulkomailta palannut ja vielä kotimaan läpimurtoa odotteleva Markuss Cielavs, sekä muutamaa vuotta nuoremmat Jere Tikkala ja Aki Huikari. Keskitorjujista selkeä aloituskaksikko on uutta nousua urallaan tekevä Tommi Siirilä sekä liigan pitkäaikainen torjuntakuningas Lauri Lehtonen. 18-vuotiaan Leo Laitisen rooli on ensisijaisesti varamiehenä, mutta harjoitusturnauksessa peliaikaa on varmasti tiedossa enemmän. Myös Tsekin liigassa kauden verran pelannut Miro Rasinperä kuuluu varmasti koko liigan mittapuussa liigan kärkiliberoihin, ja yhdelle tulevaisuuden lupauksista, Iivo Hirvoselle, löytyy erinomainen oppi-isä.

Ennakoitu aloitusseitsikko: Parkhomenko, Rastamo, Muukkonen, Cielavs, Siirilä, Lehtonen, Rasinperä (L).

Kyyjärven Kykyn neljäs kausi Mestaruusliigassa nostaa odotuksia viimeistään tuoreimman liberohankinnan myötä. Ensimmäisen liigakautensa päätteeksi Kyky säilytti liigapaikkansa karsintojen kautta, mutta viimeiset kaksi vuotta sijoitus on ollut jo pudotuspeliviivan yläpuolella. Tästä johtuen mitaleita ei vielä ole ehtinyt liigasta kertyä, mutta Hannun ja koko Kyyjärven väsymätön työ ei jätä ketään kylmäksi.

Myös Kykyn pukukopissa on tälle kaudelle enimmäkseen uusia kasvoja. Latvialais-oululaisen Markuss Cielavsin vaihdettua sävyä tummempaan keltaiseen, vanavedessä seurasi myös joukkueen kahdeksasta ulkomaalaisvahvistuksesta viisi lisää. Hakkuri Samuel Jurik Itävallan liigaan ja libero Darian Picklyk Kanadaan. Hakkuri Gregory Torres, yleispelaaja Romāns Saušs ja keskitorjuja Sten Perillus etsivät edelleen toista seuraa. Passareista Joska Försti siirtyi Tiikereihin, ja Henri Hynnä Hurrikaaniin. Hakkuri Otto Hautanen ja yleispelaaja Manu Asikanius siirtyivät 1-sarjaan, Hautanen Jyväskylän Hukiin ja Asikanius Vantaa Ducksiin. Iki-Kyky Aivars Petrusevics jatkoi totta kai vielä ainakin yhden kauden, ja keskitorjuja David Jannessonille sorvattiin myös jatkosopimus.

Passariosasto kaivettiin Karelian Hurmoksen raunioista, kun entinen maajoukkupassari Niko Haapakoski toimii Kuortaneelta liigaan nousseen Juho-Markus Puhakan esikuvana Kyky-paidassa. Hakkuriksi perinteiseen kyyjärveläiseen tyyliin löytyi mitat täyttävä latvialainen, kun Belgian liigan Maaseikista siirtyi Andris Sirjakovs. Hurmoksesta saapui myös toinen hakkuri Roope Haapoja, samoin kuin toinen yleispelaaja ja passari-Puhakan isoveli Niko-Matias Puhakka. Savosta siirtynyt keskitorjuja Petteri Härkönen sai kilpaveljen Oulusta, kun viime kaudella Oulun Kiskon 1-sarjajoukkuetta edustanut Aapo Huhtamäki teki paluun Kykyn paitaan. Viime lisäyksenä joukkue sai aimo annoksen kokemusta, kun jo itseään kokeneeksi luulleelle Jyri Niemelle näytettiin paikkansa tekemällä sopimus oikeasti kokeneen jermun, Lentopalloliiton urheilutoimenjohtajan Tapio Kangasniemen.

Kykyn passipeli on takuuvarmoilla kantimilla, Haapakoski ja junnumaajoukkueen vakionimi Puhakka ovat tulevalla kaudella liigan kärkipassareita. Joukkueen tehoista paljon riippuu latvialaishakkurin panoksesta, varsinkin kun yleispelaajien määrä joukkueessa on kaksi. Haapojalle peliminuutteja lienee luvassa Peto Cupissa, mutta tuskin yhtä paljon liigakaudella. Yleispelaajia on tosiaan Petrusevicsin lisäksi toistaiseksi ainoastaan Niko-Matias Puhakka, joten aloituskaksikon arvailu olisi aika helppoa. Keskitorjujaksi puolestaan on jo kilpailutilanne, kun viime kaudella vaikutuksen tehnyt ruotsalainen Jannesson saa kirittäjikseen Petteri Härkösen ja Aapo Huhtamäen. Liberon tontilta löytyy kokemusta ja varmuutta, kun 1-sarjan ja liigan väliä sukkuloinut Jyri Niemi saa kilpakumppaniksi vahvistuksia liitosta asti.

Ennakoitu aloitusseitsikko: Haapakoski, Sirjakovs, Petrusevics, Puhakka N, Jannesson, Härkönen, Niemi (L).