Passari Lasse Jäntti on AC Oulu Volleyn historian ensimmäinen kapteeni. 27-vuotias Puijo-Wolleyn kasvatti aloitti liigauransa kymmenen vuotta sitten, ja on sittemmin nähty edustamassa useampaakin liigaseuraa. Melkoinen muutos uralla oli, kun Akaa-Volleyssa voitetun SM-hopean jälkeen Lasse uskalsi hypätä Oulussa lupaavalta vaikuttaneeseen projekttin, joka silloisella Oulun Kiskon 1-sarjajoukkueella oli rakenteilla. Riski kannatti, ja kabinetin kautta liigaan noussut AC Oulu on Lassen uran viides liigaseura. Haastattelimme Lassea kaikesta lentopalloon liittyvästä ja myös vähän siitä vierestä.
Luonteeltani oon aika rento, omasta mielestäni hauskakin välillä. Huoleton, en liikaa stressaa mistään. Mutta tarvittaessa löytyy tulinen puoli myös, jos näen että peli sitä vaatii niin osaan olla aika kiukkuinen välillä. Olen aika hetkessä eläjä, vaimokin aina ihmettelee etten stressaa mistään, mutta en ala liikaa jännittämään tulevia tai menneitä. Menen päivä kerrallaan ja luotan arjen työntekoon.
Lassen lähipiiriin kuuluu vaimon lisäksi äiti ja isä, pikkusisko ja pikkuveli, sekä isovanhemmat. Syntyjään Lasse on Kuopiosta, jossa hän vietti myös lapsuutensa. Varhaista lapsuutta Lasse ei ehkä kaikista tavallisimmaksi luonnehtisi, koska synnynnäisen lonkkavian takia Lasse joutui leikkauspöydälle lapsena peräti neljä eri kertaa. Vaikka osa lapsuudesta täytyi leikkausten takia viettää vuoroin pyörätuolissa ja vuoroin kainalosauvoissa, ei Lasse osannut lapsenakaan asiasta suurta murhetta kantaa. Tätä nykyä lonkkavika ja siitä seuranneet leikkaukset ovat vain kaukainen muisto osana muuten lämmöllä muisteltua lapsuutta.
Vaikka sattuneesta syystä katkoksia harrastuksiin tuli välillä, oli Lasse nuorena silti innokas urheilija. Naapuruston kaveriporukka pelaili milloin mitäkin, ja kokeiltua tuli monenlaisia urheilumuotoja. Lasse muisteleekin lämmöllä nimenomaan kavereiden kanssa urheilun parissa vietettyä aikaa, ja uskoo siitä lähteneen kipinän joukkueurheilua kohtaan. Yksilölajeja Lasse on kokeillut huomattavasti joukkuelajeja vähemmän, kun yhdessä tekeminen, kilpaileminen ja voittaminen veivät mukanaan.
Viimeinen lonkkaleikkaus tehtiin, kun Lasse oli noin yhdeksänvuotias. Tuohon mennessä Lasse oli kokeillut muun muassa jääkiekkoa, jalkapalloa ja salibandya. Ensikosketus lentopalloon tuli, kun pari kaveriporukan nuorta harrasti lajia. Erään naapurin pihalle oli rakennettu oma lentopallokenttä, jota Lasse pääsi lukuisten aneluiden jälkeen lopulta testaamaan. Rakkaus lajiin syntyi kertaheitolla, junioriura alkoi Puijo-Wolleyn riveissä ja loppu on niin sanotusti historiaa.
Kasvattajaseura Puijo-Wolleyn riveissä Lasse pelasi koko juniori-ikänsä. Mitalien muodossa menestystä ei junnuvuosilta tullut, mutta erityisesti C-poikien SM-lopputurnaus on jäänyt mieleen. Puijo pelasi itsensä aina välieriin saakka, ja juurikin välierässä Lasse koki elämänsä ensimmäisen loukkaantumisen lentopallokentällä, kun nilkka vääntyi alastulossa. Ilman Lassea joukkue hävisi sekä välierän että pronssiottelun, ja jäi neljänneksi. Joukkueessa pelasi tuolloin muun muassa Hurrikaanin ja Suomen maajoukkueen nykyinen keskitorjuja Juho Kaunisto.
Lentopalloilijana pituus on aina valttia, liberoa lukuunottamatta pelipaikasta riippumatta. Lassen maltillinen 182 senttimetrin varsi ei ole lentopalloilijaksi kovinkaan pitkä, joten pituutta täytyi kompensoida muilla avuilla. Lasse uskoo olevansa hieman myös luontaisesti lahjakas pallon kanssa, mutta suurin osa menestyksestä on kovan työn tulosta. Lentopallo ei ole varsinkaan aloittelijalle helppo laji, mutta harjoittelemalla kehittyy, kun työntekoon jaksaa panostaa. Lasse kokee, että jonkin verran nuoruuden riennoista on joutunut tinkimään lentopallouran hyväksi. Kuitenkaan urhraukseksi hän ei sitä laske, koska on aina nauttinut lentopalloilijana olosta. Huippu-urheilijana olon kokemuksia ja tunteita, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä, ei saa mistään muualta.
Aika Puijo-Wolleyssa kesti aina miesten 2-sarjajoukkueeseen asti. Vuonna 2015 Lasse pääsi liittymään silloisen Leka Volleyn liigarinkiin, jossa pyörähti jälkimmäisen kahden kauden ajan myös tämän kauden joukkuetoveri Jan Helenius. Kolmen Leka Volley -kauden jälkeen Lasse haki armeijan ohella pelituntumaa Maaningan Mahdin 1-sarjajoukkueesta, jonka jälkeen palasi jälleen liigatasolle edustamaan aiemmalla kaudella perustettua Savo Volleyta. Sieltä tie vei ensimmäistä kertaa koti-Savon ulkopuolelle, ja koko matkan Rovaniemelle asti. Kolme seuraavaa kautta kului napapiirillä Team Lakkapäässä, jonka jälkeen osoite muuttui Pirkanmaalle. Akaa-Volleyn joukkueessa Lasse keräsi tähänastisen uransa komeimmat meriitit, kun joukkue eteni välieriin niin Suomen Cupissa kuin Challenge Cupissa, ja kauden päätteeksi kaulaan ripustettiin vielä SM-hopea. Tämän jälkeen Lasse heittäytyi täysin uudenlaisen haasteen vietäväksi, ja Oulun Kiskon punaisiin hakemaan uudelleen vauhtia 1-sarjasta. Vaikka kausi päättyi kirvelevään tappioon kalkkiviivoilla, kannatti Lassen riski lopulta kun AC Oulun alle siirtynyt joukkue nostettiin kabinetissa liigaan.
Aika nuorena sain ekan vilkaisun ammattilaisuuteen. Olinkohan lukion kakkosella vai kolmosella kun pääsin liigajoukkueen mukaan. Silloin varmaan kävi jo mielessä että tästä voisi tulla ammatti. Mutta kun lähdin Rovaniemelle, pääsin oikeasti pelaamaan ja näin että oma taso kyllä riittää liigaan, silloin se ajatus alkoi varmistua.
Uransa käännekohdiksi Lasse laskee ensimmäisen kerran, kun uskaltautui laskeutua liigatasolta Maaningan Mahdin 1-sarjajoukkueeseen hakemaan peliaikaa. Toinen tärkeä askel oli muuttaa pois kotiseudulta, ja saada enemmän peliaikaa myös liigatasolla PerPon joukkueessa. Kolmas tärkeä steppi oli toinen muutto pohjoiseen, mutta tällä kertaa Ouluun. Koska luette tätä artikkelia oululaisen lentopallojoukkueen nettisivuilta, keskitymme tällä kertaa enimmäkseen tuohon viimeiseen.
Lasse oli juuri keväällä päättänyt uransa menestyksekkäimmän kauden Akaan paidassa, kun Oulusta soittelivat Kiskon 1-sarjajoukkueen puuhamies Tomi ”Peto” Kuronen sekä silloinen päävalmentaja Sami-Pekka ”Lelu” Laukkanen. Tarjouksia Lasselle oli tullut myös sekä ulkomailta että kotimaisista liigaseuroista, mutta mitään ohittamatonta tarjousta ei kuitenkaan tuoreelle SM-hopeamitalistille ollut saapunut. Ensimmäisiin Kiskon tiedusteluihin Lasse vastasi ei, mutta vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen Lasse päätyi kuitenkin 1-sarjaan ja Ouluun. Sami Kurttilan liittyminen valmennustiimiin puolsi päätöstä, samoin kuin punanuttujen ympärillä kasvanut positiivinen pöhinä. Vaikka menestyksekkään kauden huipennus jäikin vajaaksi ja liiganousu tapahtui Lassen sanoin ”mutkan kautta”, oli Lasse innoissaan liittymässä myös AC Oulun laivastonsiniseen rykmenttiin. Kiskon väreissä alkanut matka suomalaisen lentopalloilun muuttamiseen oli vasta alkanut, ja Lasse halusi jatkaa matkaa yhdessä.
Vaikka Lasse onkin perheineen viihtynyt Oulussa hyvin, ei ulkomaanpesti olisi silti vieläkään mahdollisuuksien ulkopuolella. Jos oikeanlainen sopimus tulisi tarjolle, olisi ulkomailla ammattiurheilijana asuminen vielä yksi Lassen unelmista. Myös SM-finaalin voittaminen ja SM-kulta on totta kai kunnianhimoisen urheilijan tähtäimessä. Lasse on kuitenkin tyytyväinen joka kaudesta, jonka saa Oulussa viettää.
Omaa joukkuettaan Lasse kehuu jo tutuksi käyneillä fraaseilla. Laaja rosteri, nuori joukkue, sekoitus lupaavia nuoria ja kokeneita pelimiehiä. Yksi sarjan parhaista yleispelaajista, Jan Helenius, oli tärkeä hankinta tuoreelle liigajoukkueelle, mutta jo ennen kauden alkua syntynyt vamma sotki tähtipelaajan suunnitelmat täysin. Kun päälle kasattiin vielä toisen keihäänkärjen, kovalyöntisen Janne Marttilan loukkaantuminen, oli debyyttikauden päällä tummia pilviä jo ennen sarjan alkua. Lasse kuitenkin kehuu vuolaasti muun joukkueen tapaan sitä, miten nuoret pelaajat ovat kantaneet vastuuta alkukaudesta. Miikku Makkonen, Aleksi Hänninen, Eeli Kuukasjärvi ja Kaapo Vanhatupa ovat hoitaneet tonttinsa erinomaisesti, ja kapteeni voi seurata ylpeänä joukkueensa kypsiä otteita.
Totta kai kilpailu on kovaa. Eelistä kun puhutaan, niin taivas on vain rajana. Sen lisäksi että hän on äärimmäisen lahjakas pelaaja, hän ymmärtää myös lentopallosta ikäisekseen todella paljon. Kova tekemään töitä, mikä ei ole näiden nuorten tähtien kohdalla mikään itsestäänselvyys. Tervepäinen kaveri. Sen lisäksi että kilpaillaan keskenämme peliajasta, pyrin häntä myös neuvomaan kokemuksen pohjalta. Aika paljon on jo pelejä alla, niin totta kai aina neuvon Eeliä kun vain mahdollista.
Vaikka laajasta rosterista puhutaan yleensä hyvänä asiana, Lasse tuo kokemuksen syvällä rintaäänellä myös toisen kannan asiaan. Jos joukkueessa on vahva seitsikko, jonka pelipaikat kaiverretaan kiveen heti kauden aluksi, on heidän yhteispelinsä kauden edetessä aina vain vahvempaa ja vahvempaa. Toki särkymävaran puute on sitten se kolikon toinen puoli. Jos joku vakioseitsikosta pelaa huonosti eikä vaihtopenkiltä löydy uskottavia korvaajia, on pelien kääntäminen äärimmäisen vaikeaa. Oman joukkueensa Lasse kokee olevan samalla sivulla omassa pelaamisessaan, ja laajan rosterin lisäksi koko joukkue on tasainen. Vaikka kavereita vaihtuisi ympäriltä, tehdään treenisalilla kovasti töitä että pelin taso ei vaihdoilla putoaisi.
Omasta asemastaan kentällä Lassella on jo runsaasti kokemusta. Passarin tärkein tehtävä on löytää omasta joukkueesta kuuma pelaaja. Lisäksi täytyy pitää huoli, ettei tämän pelaajan löytyminen ole vastustajan torjujille liian ilmiselvää. Puhtaasti yhden pelaajan harteilla ottelu ei voi olla. Lassen oman luonnehdinnan mukaan passarina ei olla hakemassa joukkueen esityksistä kunniaa, vaan ollaan joukkueen palvelija. Omaan pistesarakkeeseen ei kerry paljoa merkintöjä, mutta kosketuksia on paljon ja lähes jokaisen pallon kulkuun pääsee vaikuttamaan. Passarin tehtävä on myös löytää vastustajasta heikkouksia, ja käyttää niitä hyväksi. Joukkueen valmennuksessa tätä kutsutaan peliksi pelin sisällä.
Valmennusvitjassa kokemus tykkää tietenkin kokemuksesta. Päävalmentaja Sami Kurttila on äärimmäisen hyvä ja kokenut päävalmentaja. Erityisesti yhteistyössä apuvalmentaja Kari Raatikaisen kanssa paistaa yhdessä vietetyt vuodet ja häikäisevä määrä ammattiosaamista. Lassen silmissä myös Raatikaisen savolaisuus lisää uskottavuutta entisestään. Tiimin kolmas jäsen, guru Kari Seppä, on henkisen puolen mestari ja jakelee auliisti sekä neuvoja että tarinoita.
Kapteenina Lasse on joukkueensa alkukauden esityksiin tyytyväinen. Pääsääntöisesti joukkue on jaksanut jauhaa ja kierrättää palloa omalle puolelle niin kauan, että oikea paikka ratkaista tulee. Joukkue on pelannut omaa, tasokasta, työteliästä ja itsensä näköistä peliä, jolla on tullut myös komeasti pelillistä menestystä. Työmoraali paistaa läpi kaikesta tekemisestä, eikä kentällä nähdä kenenkään laiskottelevan. Joukkueen Lasse kokee olleen vastustajilleen takiaismainen vihollinen, joka ei luovuta vaan taistelee loppuun saakka. Omalla pelipaikallaan Lasse kokee olevansa joukkueen palveluksessa, eikä siksi ota kunniaa omista onnistumisistaan kokonaan itselleen.
Muista joukkueista mielenkiintoisia ovat totta kai Akaa ja Hurrikaani. Kummallekin joukkueelle ollaan nyt kärsitty kahdet tappiot, ja Lasse kokee että eniten kärkikaksikon perässä ollaan syöttöruudussa. Viime kauden finalistit ovat olleet kivenkovia syöttöruudussa, ja onnistuneet siten vaikeuttamaan vastustajien pelaamista huomattavasti. Tiikerit on vuosien varrella tullut tutuksi inhottavana vastustajana, ja pelaa samantyyppistä palloa kuin AC Oulu tänä vuonna. Siinä missä Akaa ja Hurrikaani ovat inhottavia siinä mielessä, että joukkueet ovat niin laadukkaita, Tiikerit pelaa sitkeää ja raastavaa lentopalloa, ja pakottaa vastustajat tekemään töitä joka pallon eteen.
Urheilijana ymmärrän, että tietynlainen hype kuuluu asiaan. Jos halutaan olla jotakin ihmisten mielissä ja halutaan näkyä, silloin se kuuluu asiaan. Kun katsotaan yleisömääriä, niin minun mielestä on positiivista että meillä käy paljon porukkaa peleissä. Iso yleisö on hyvä asia, itse ainakin sytyn siitä aina. Suomalaisessa lentopallossa kuitenkin aika usein pelataan 200-300 ihmisen edessä, ja hiljaista on ku hautajaisissa. Meidän kotipelit on loistavia tapahtumia, ja pelaajana syttyy paljon enemmän. Tuntuu että joka pelillä on merkitystä kun paikalla on paljon ihmisiä kannustamassa.
Reissutyöhön ollaan kotona jo sen verran totuttu, että ammattiurheilijan arki sujuu tällä hetkellä omalla painollaan. Lasse kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että isommilta loukkaantumisilta on vältytty, ja lentopallo sekä treenaaminen on aina maistunut. Vaikka ihan joka loskaisen maanantai-illan kotimatkat eivät välttämättä ole niitä lempiasioita maailmassa olleet, lentopallo lajina ja uravalintana on kuitenkin pysynyt. Tasalaatuista peliä ja pelin johtamista on tarttunut Lassen mukaan vuosien varrella, ja sitä voidaan odottaa myös jatkossa. Omien pelaajien kannustamista ja paremmaksi piiskaamista, sekä yhteistä tavoitetta kohti etenemistä Lasse haluaa nähdä sekä itseltään että joukkuekavereiltaan.
Joukkueen yhteishenki on loistavalla tasolla. Kapteenin näkökulmasta siinä mielessä helppo joukkue, että kaikilla on sama työnteon moraali ja kaikki tulevat luonnostaan toistensa kanssa juttuun. Vaikka joukkueessa on Lassea yli vuosikymmenen nuorempia pelaajia, joiden jutuissa ei aina pysy ihan perässä, kaikki vilpittömästi viihtyvät toistensa seurassa. Lassella on kokemusta myös joukkueista, jotka eivät tule ihan niin hyvin juttuun keskenään, tai joukossa on voinut olla myös yksi tai kaksi tunnelman myrkyttäjää. Vaikka vanhan sanonnan mukaan ei ole mitään väliä tykkäätkö siitä vierustoverista, jos kentällä homma toimii, Lasse ei tätä allekirjoita. Kentän ulkopuolella ihmissuhteet eivät voi olla vaikuttamatta siihen, mitä kentällä tapahtuu. Myös joukkueen ulkomaalaisvahvistukset ovat sopeutuneet joukkueeseen erinomaisesti.
Mutta mitä kuuluu kapteenin lempitekemisiin lentopallokentän ulkopuolella? Kesäisin Lasse on intohimoinen golffari ja kalamies, mutta talvella, lentopallosesongin ollessa kuumimmillaan, viihtyy Lasse enemmän sisätiloissa. Videopelit ovat lähellä sydäntä, ja harrastukset muutenkin ovat kaukana extreme-urheilusta, vaikka Battlefieldissä välillä saakin tarkkana olla. Myös opiskellessa Lasse on viettänyt sen verran aikaa, että BBA-tradenomin paperit ovat opinnäytetyön suorittamista vaille kourassa.
Lassen lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Tämä joukkue ei koskaan lopeta taistelua. Ja lupaan yhden hybridin tälle kaudelle vielä syöttää.
