AC Oulu Volleyn toinen passari Eeli Kuukasjärvi on pelaajaurallaan hyvin erilaisessa vaiheessa kuin virkaveljensä, joukkueen kokenut kapteeni Lasse Jäntti. Siinä missä Lassen liigaura on kestänyt jo kymmenen vuotta, Eelille kausi Mestaruusliigassa on ensimmäinen laatuaan. Kokemusta kovista peleistä on nuorten seassa rutkasti. Viime keväänä saavutettu B-junioreiden SM-kulta oli uran kymmenes junioreiden SM-mitali, maajoukkuepaidassa puolestaan kasassa on kahdet EM-kisat ja viime kesän huikeasti sujuneet MM-kisat. Miesten peleistäkin palkintokaapissa on 1-sarjan hopeaa Kiskon paidassa sekä viime kauden kultamitali Kuortaneen riveissä. Mutta kuka ja millainen on Oulunsalon tuorein maailmantähti?
Vilkas, energinen ja voitonhaluinen.
Eeli Kuukasjärvi on kotoisin Oulunsalosta, jossa hän syntyi kolmesta pojasta nuorimpana vanhemmilleen Janille ja Leenalle. Lentopallo siirtyi veljeskatraan nuorimmalle sekä vanhempien että sisarusten harrastusten kautta. Jani ja Leena ovat tuttu näky kaikessa lentopalloa edes ohuesti sivuavassa toiminnassa, ja jo lasten ollessa nuoria, nähtiin heidät totta kai myös omien poikien treeneissä. Milloin valmentajana, milloin vain kannustamassa kaikkia. Lentopallo on ollut osa perheen arkea jo vuosikymmeniä, ja myös perheen lapset on opetettu talkookulttuuriin pienestä saakka. Jos välillä ei olisi huvittanut johonkin talkoisiin lähteä, vanhemmat ovat sinne raahanneet ja asia on sillä selvä.
Vanhin lapsi Justus aloitti lentopallon ensimmäisenä, ja keskimmäinen Ville viihtyi aluksi vain kentän laidalla katsomassa muiden peliä. Kun kutsu kentälle kävi ylivoimaiseksi, joutui tuolloin 5-vuotias Eeli tulemaan muun porukan mukana hallille, äiti kun toimi luonnollisesti joukkueen valmentajana. Eeli puolestaan ei osannut hetkeäkään seisoa kentän laidalla katsomassa, vaan mukaan oli päästävä saman tien. Harrastuksen Eeli katsoo alkaneen tuolloin 5-vuotiaana, kun ensimmäiset pallottelut isompien poikien kanssa veivät mennessään.
Kuten aiemmissakin haastatteluissa on tullut ilmi, lentopallo on harvoin pienten lasten ainoa harrastus. Kuukasjärven klaanistakin isoveli Justus oli alunperin intohimoisin lentopallon suhteen, mutta tässähän emme olisi, jos ei lentopallo olisi myös kahta nuorempaa veljestä vienyt lopullisesti mukanaan. Eelin repertuaariin kuuluivat nuorempana esimerkiksi äidin nuoruuden bravuurilaji yleisurheilu, jalkapallo, tennis ja jääpallo. Kavereina toimivat usein isoveljet, mutta kavereita Oulunsalon rauhallisella esikaupunkialueella riitti. Muiden muassa varhaislapsuuden parhaisiin leikkikavereihin lukeutui edelleen samalle leikkikentälle mahtuva Kaapo Vanhatupa.
Eelin laji on vienyt jopa poikkeuksellisen vahvasti mukanaan, kun toukokuussa vasta 18 vuotta täyttävä Eeli on aidosti nauttinut lentopallokentällä olosta. Vuonna 2017, eli 11-vuotiaana, Eeli kävi kentällä neljässä eri ikäluokassa, edustaessaan E-juniorina vielä D-, C- ja jopa B-junioreita. Koskaan palloiluhullu Eeli ei tyytynyt vain yhteen ikäluokkaan, vaan pelejä kertyi aina kahdesta, kolmesta tai jopa neljästä eri ikäluokasta. Ajatukset ammattilaisuudesta heräsivät ensimmäisen kerran C-poikaiässä, kun kutsu kävi ensimmäisille maajoukkueleireille. Vaikka ensimmäisellä liigakaudella pelit kasvattajaseura Oulunsalon Vasaman paidassa ovat jääneet vähiin, on nuori mies nähty tällä kaudella kertaalleen sekä OsVan A-poikien että 1-sarjajoukkueen paidassa.
Parhaat muistot lentopallokentiltä ovat tasaisesti kaikki juniori-ikäluokkien SM-finaalit. Kultaa löytyy sekä C- että B-pojista, ja trendi on ollut molemmissa ikäluokissa nouseva. C-poikien SM-pronssi kirkastui vuotta myöhemmin kultaiseksi, ja kaksi peräkkäistä B-poikien SM-hopeaa saivat viime keväänä Niemenrannan koululla jatkoksi myös SM-kullan. Myös aikuisten 1-sarjassa kaksi peräkkäistä SM-hopeaa Kiskon punaisissa saivat kultaisen reunuksen, kun entiselle joukkueelleen kolmannen peräkkäisen finaalitappion tuottanut Kuukasjärvi sai henkilökohtaisen kruunun niin ikään viime keväänä.
Kentällä itseään energiseksi luonnehtiva Eeli on aina johtajahahmo. Passarin rooli on luonnostaankin pelin johtaja, ja Eeli tuo entistä enemmän energiaa koko joukkueelle pelkäämättömällä äänenkäytöllään. Niin kentällä kuin sen ulkopuolella yltiösosiaalinen Eeli tykkää myös puhua, oltiin sitten lentopallokentän rajojen sisä- tai ulkopuolella. Varmojen lähteiden mukaan tämä ei ole peruja isän, vaan nimenomaan äidin puolelta sukua. Eeli kokee, että sosiaalinen luonne ja hyvät kommunikaatiotaidot ovat auttaneet paljon myös urheilu-uralla.
Perheen lisäksi lähipiiriin laskisin tällä hetkellä myös joukkueen. Aika paljon vietetään aikaa joukkueen kanssa. En sanois että kaveripiiri olisi hirmu iso, mutta aina niitä kavereita tuntuu löytyvän, minne vain meneekin.
Niin siviilissä kuin lentopallokentillä poikkeuksellisen kypsää nuorukaista seuratessa unohtuu helposti, että Eeli on vasta 17-vuotias. Jos olet joskus nähnyt Eelin auton ratissa alaikäisyydestä huolimatta, älä huoli. Ajokortti Eeliltä jo löytyy erikoisluvalla, jotta matka sekä Ouluhallille että kouluun Kastellin lukioon kävisi Oulunsalon perukoilta hieman jouhevammin. Vaikka hyppäys peruskoulusta lukioon vaati hieman totuttelua, on Eeli pystynyt kaiken lentopallohärdellin keskellä keskittymään myös opiskeluihin. Ajatuksissa on ollut jo myös elämä lentopallon jälkeen, ja mitä hyötyä siihen tulisi koulun penkiltä. Toistaiseksi suunnitelmat eivät siinä mielessä vielä ole selvät, vaan fokus on enimmäkseen urheilussa. Lukiota Eelillä on onneksi jäljellä vielä yhtä pitkään kuin sopimusta laivastonsinisissä.
Poikkeuksellinen lahjakkuus pallopeleihin on luotu jo nuorena, mutta taitoja pidetään yhä aktiivisesti yllä. Kaikenlainen urheilu on edelleen lähellä Eelin sydäntä, ja konsolipelaajien harmiksi, Kuukasjärven valinta on tietokonepelit. Tärkein harrastus on kuitenkin kaikki se, mitä voi tehdä kavereiden kanssa, samalla vaihtaen kuulumisia ja jutellen.
En välttämättä kaikista pisin ole, mutta yritän korjata sitä ihan hyvällä pompulla. Pallokin lähtee kädestä välillä aika lujaa, joten sanoisin että kyllä mulla on aika hyvät fyysiset ominaisuudet. Pitkät kädet ja hyvin pomppaa, silloin pärjää ihan hyvin lentopallossa.
Kehonpiirteisiin ei juurikaan pysty itse vaikuttamaan, mutta hyppäämiseen Eelillä on erinomaiset geenit. Isänisä Pentti Kuukasjärvi oli Suomen parhaita kolmiloikkaajia 1970-luvulla, ja pisimmillään muutamaa senttiä vaille 17 metriä hypännyt seitsenkertainen Suomen mestari edusti Suomea aina olympialaisissa asti. Myös äiti Leena harrasti nuorempana yleisurheilua, joten suvun molemmilta puolilta edellytykset huippu-urheilijaksi on annettu jo syntymässä. Tällä ei tietenkään voida yhtään väheksyä sitä tinkimätöntä työtä, kunnianhimoa ja ahkeraa harjoittelua, joka Eelin on tähän pisteeseen tuonut. Varsinkin viimeisen parin vuoden aikana hyppyvoimaa on treenattu punttisalilla räjähtävyys edellä.
Fyysisten ominaisuuksien lisäksi Eeliä eteenpäin vievä voima on kyltymätön voitontahto. Välillä se aiheuttaa myös kipinöitä. Kilpailuhenki on kova, oli kyse sitten tenniksestä isän kanssa, pöytätenniksestä isoveljen kanssa tai lautapelistä joukkueen kesken. Huippu-urheilijaksi tähtäävälle nuorelle urheilijalle halu voittaa on kuitenkin tärkeä ominaisuus. Kun jokainen hävitty pallo, erä ja ottelu motivoivat voittamaan aina seuraavan, on kehitys näillä askeleilla väistämätöntä. AC Oulu Volleyssa ja eritoten Sami Kurttilan valmennuksessa nuoren lupauksen on helppo ottaa seuraavia askeleita urallaan.
Seuraorganisaatio herättää Eelissä luottamusta. Monilajiseuran takkeja näkee milloin salilla käydessä, milloin lounaalla ja milloin Ouluhallilla, lajista riippumatta. Seuralla on työntekijöitä, jotka varmistavat, että urheilijat voivat keskittyä vain ja ainoastaan urheiluun ja itsensä kehittämiseen. Joitain vaatimuksia organisaatiossa kuitenkin on, ja usein ne liittyvät seuran, joukkueen ja urheilijoiden näkyvyyteen. Eeli ymmärtää asian molemmat puolet, ja vaikka aina ei vaikkapa mainosvideon kuvaukset jaksaisi napostella, on silläkin kuitenkin taustalla suurempi tarkoituksensa. Haittaa ei tietenkään ole siitäkään, että silloin tällöin koulussa kävelee vastaan nuoria, jotka tunnistavat naaman esimerkiksi joukkueen Tiktok-videoilta. Vaatimattoman nuoren puheita täytyy korjata sen verran, että Hurrikaani-ottelun jälkeen nähdyn nimmareidenjakotilaisuuden ajan Eelin tunnistaneita oli kyllä enemmän kuin vähän ja silloin tällöin, ja passarilupauksen kasvoilla oli koko tilaisuuden ajan leveääkin leveämpi hymy.
Mainostamisen selkein lieveilmiö pelaajille on yleisön määrä katsomossa. Eeliä iso yleisömäärä ei enää jännitä, pikemminkin päinvastoin. Hyvä lähestymistapa täyteen katsomoon onkin se, että kaikki nämä ihmiset ovat tulleet katsomaan kun me teemme kentällä parhaamme, joten tehdään siis parhaamme.
Eelin lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Koitan passata keskelle enemmän vaikken siitä ihan hirveenä tykkääkään.
