AC Oulu Volleyn numero 9 on Kempeleen Lentopallon kasvatti Aleksi Hänninen. Beach volleyn tuore EM-hopeamitalisti U20-kisoista ei ole uusi näky liigatasolla. 193-senttinen ja 19-vuotias yleispelaaja teki Mestaruusliiga-debyyttinsä lokakuussa 2021 Lentopalloseura Ettan paidassa 15 vuoden, viiden kuukauden ja päivän ikäisenä, joka ainakin tuolloin oli virallisesti nuorin liigadebyytti sarjan historiassa. Moninkertainen biitsin junioreiden Suomen mestari sekä juniorimaajoukkueiden vakiokävijä on otellut liigassa jo Ettan sekä Raision Loimun paidassa, mutta aloitti viime kaudella projektinsa ikään kuin alusta Oulun Kiskon mukana. Se kannatti, ja viime kaudella isolle vastuulle 1-sarjassa päässyt Aleksi teki juuri liigaan nousseen AC Oulun kanssa heti kahden vuoden sopimuksen.
Oon luonteeltani hyvin sosiaalinen ja kunnianhimoinen. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin tarvin myös omaa tilaa että jaksan taas olla ihmisten keskellä. Olen hyvin motivoitunut sellaisiin asioihin, joita koen itselle tärkeinä. Osaan katsoa asioita hyvin objektiivisesti. Lähipiiriin kuuluu äiti ja isä, veli ja velipuoli, sekä tosi läheinen kaveriporukka.
Aleksi harrasti lapsena monipuolisesti urheilua. Jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa ja jopa partiota. Viisi vuotta vanhemman veljen ja neljä vuotta vanhemman velipuolen kanssa lajeja kokeiltiin laidasta laitaan, mutta lentopallo oli aina kaikista lähimpänä sydäntä. Isompien ja vanhempien sisarusten perässä pysyminen kasvatti luonnetta, ja huippu-urheilussa vaadittava kilpailuhenkisyys on myös peruja veljesten pihapeleistä. Lajikokeiluista huolimatta kaikki tiet palasivat aina lentopalloon, ja sillä tiellä on pysytty.
Ihan tosissaan lentopalloa Aleksi alkoi harrastaa sitä perinteistä reittiä. Isä Jani on harrastanut lajia pitkään, ja kun isoveli Tuomas vielä harrasti, löysi Aleksi itsensä jatkuvasti hallilta. Lajin monipuolisuus ja teknisyys, pelissä sisällä oleminen ja mahdollisuus vaikuttaa peliin jatkuvasti, sekä lyöminen ja vastaanotto ovat Aleksin lempiasioita lentopallossa. Pelisilmä ja pelinäkemys ovat Aleksin ylpeydenaiheita, ja myös erittäin nuorena opitut hyvät tekniset lajitaidot.
Aleksi on pelannut koko juniori-ikänsä kasvattajaseuransa Kempeleen Lentopallon paidassa. Vuodesta 2019 ja C-poikaikäisestä asti joka vuosi SM-mitaleilla ollut nuori yleispelaaja ei pelannut viime vuonna junnupelejä ollenkaan, keskittyen täysillä 1-sarjaan, ja alkaneella kaudella hän edustaa myös OsVa:n A-poikia. Jo aikaisessa vaiheessa lahjakasta nuorukaista vietiin aina vain vanhempien ja vanhempien junioreiden mukaan, jotta haaste pysyisi lajissa mukana. Yhteenkin aikaan Aleksi muistaa pelanneensa yhtä aikaa C-, B- ja A-poikien turnauksia. Kokeneempien ja isompien pelaajien keskellä peliajasta taistelu, sekä tietenkin ahkera harjoittelu, kantoi hedelmää iän myötä. Lahjakkuus huomattiin myös juniorimaajoukkueen valmennuksessa, ja Aleksista tuli vakiokalustoa maajoukkueen avausseitsikossa.
Isä on ollut mulle todella tärkeä valmentaja. Isä on valmentanut ihan junnuvuosista asti, ja hänen ansiota on, että olen jo nuorena oppinut lajitekniikan niin hyvin. Isän kanssa mentiin aina kahdestaan hallille hiomaan tekniikkaa. Olli Kuoksa oli kans tärkeä, silloin ekana liigavuonna. Ollin kanssa muokkautui kaikki ihan siitä lähtien, miten ajattelen lentopalloa pelinä. Sami Kurttilan kanssa olen kans aika monta vuotta touhunnut, lukion alusta asti.
Osaavien valmentajien lisäksi esikuvat ovat nuorelle urheilijalle tärkeitä. Aleksille nuoruuden idoli oli Earvin N’Gapeth. Vaikka uransa ehtoopuolella jo kruisaileva lajin supertähti ei koskaan ole fysiikallaan loistanut, täysin poikkeukselliset lajitaidot tekivät Aleksiin jo nuorena vaikutuksen. Satoja tunteja ranskalaisen pelejä katselleena Aleksi näkee hieman samaa itsensä ja idolinsa välillä, vaikka vielä toistaiseksi ehkä hieman eri tasolla.
Vuonna 2023 Aleksi oli aloittanut toisen liigakautensa Raisiossa, Loimun paidassa. Heti kauden alussa sattunut nilkkavamma vei kuitenkin nuorukaisen leikkauspöydälle, ja toipumisessa meni hyvin pitkälti koko kausi. Vammaa kuntoutettiin Aleksi kotiseuduilla Oulussa, jossa Aleksi kävi muun muassa Sami Kurttilan vetämissä aamutreeneissä. Koutsi ehdotti Aleksille, että Oulun Kisko olisi kasaamassa tulevalle kaudelle aika kovaa joukkuetta. Loukkaantumisesta toipuva Aleksi janosi pelikentälle, ja mielenkiintoinen projekti sekä lupaus isosta roolista ohittivat sarjatasoihin tarrautumisen, ja Aleksi päätyi Sami Kurttilan valmennukseen Kiskon paidassa. Päätöstä helpotti totta kai myös se, että Oulussa oli jo perhe, kaverit ja hyvä koulu.
Vahva kausi ei saanut pelillisesti sellaista huipennusta kuin varmasti kaikki joukkueen ympärillä olivat toivoneet, mutta Aleksi oli projektiin sitoutunut, tulisi sarjataso olemaan mikä tahansa. Mukava lisä kuitenkin tuli, kun Mestaruusliigalta tuli päätös, että seuraavalla kaudella taso olisi Suomen korkein. Aleksi oli totta kai asiasta innoissaan, ja lähti ylpeänä jatkamaan matkaansa Mestaruusliigassa, tällä kertaa AC Oulu Volleyn nimen alla. Aleksi on ollut niin tyytyväinen aikaansa Kiskossa ja sittemmin AC Oulussa, että solmittu sopimus kattaa vielä kauden 2026-27.
Omasta joukkueestaan Aleksilla on haastatteluista jo tutuksi muodostunut linja. Myös Aleksi on sitä mieltä, että joukkueen suurin kilpailuvaltti on tasaisuus. Varsinkin yleispelaajan tontilla on aitoa kilpailua, ja vaihdosta voi heittää kentälle kenet vain pelin tason kummemmin notkahtamatta. Pelimäärän ollessa kauden mittaan iso, on tärkeää pystyä kierrättämään pelaajia, kun varmasti myös loukkaantumisia nähdään. Ja nähtiin, kuten viime viikkoina on käynyt selväksi. Aleksin tavoite on kuitenkin se, että vaikka koko joukkue olisi terveenä ja pelikunnossa, juuri hän olisi se joka olisi kevään ratkaisuhetkillä kentällä takomassa palloa lavaan. Joukkueessa on paljon lahjakkaita pelaajia, mutta tietenkin joukkueurheilussa on tärkeää myös persoonat. Aleksi kokee, että joukkueessa jokainen voi olla aidosti oma itsensä, ja joukkue on yhtenäinen niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Vaikka joukkueessa on sekä nuoria että kokeneita pelaajia, sitoo heitä kuitenkin omistautuminen yhteiselle projektille ja omalle joukkueelle. Joukkueessa on paljon nuoria paikallisia pelaajia, mikä tuo vielä oman erityisen mausteensa ryhmähenkeen.
Pelimatkoilla joukkue viihtyy keskenään, etupäässä korttipelejä pelaten. Matthew on tuonut tuliaisina Amerikasta Catan-lautapelin, joka monille joukkuekavereille on täysin uusi tuttavuus. Musiikki ja pelikavereiden kanssa juttelu on myös yleinen tapa viettää aikaa bussissa. Osa porukasta haluaa ja saa totta kai viettää aikansa omissa oloissaan, mutta yleensä kaikki ovat jollain tavoin mukana puheensorinassa. Matt ja Veeti ovat toistaiseksi toimineet bussimatkojen DJ:nä.
Muista joukkueista Aleksi odottaa erityisesti Akaa-Volleyn kohtaamista. Vanha kaveri Ville Kuukasjärvi nousi täksi kaudeksi joukkueen ykköspassariksi, eikä muukaan joukkue kalpene vertailussa. Toisen joukkueen sijasta Aleksi nimeää hankalan paikan pelata; Kyyjärven Kyy York -areena. Sali on muihin sarjan halleihin verrattuna todella pieni, mutta ehkäpä juuri pienuudesta johtuen sen tunnelma on aina huikea. Kotijoukkueen fanit pitävät pienessä häkäpöntössä valtavaa meteliä, joten sali on vastustajalle kuin vastustajalle pirullinen paikka. Noh, kun saleista puhutaan, niin mikä sitten on paras paikka pelata? Vieraspaikkakunnista Turun Kupittaa vie Aleksilta parhaan hallin tittelin, mutta totta kai vähän voidaan aina vetää myös kotiinpäin.
Ouluhallin uusi laajennusosa saa Aleksilta korkeat kehut. Toista vuotta kotikenttänä toimiva Ouluhalli on kuin urheilijan toinen olohuone, ja olosuhteet ovat kansallisellakin tasolla huippuluokkaa. Kiitosta saavat myös muut AC Oulun tarjoamat tukipalvelut, kuten kuntosali ja ruokailu. Aleksi asuu keskustan tienoilla, joten sekä Ouluhalliin että seuran kuntosalille ja ravintolaan on suurin piirtein yhtä lyhyt matka. Yhtä hyvät oltavat on myös esimerkiksi joukkueen ulkomaalaisvahvistuksilla, jotka asuvat käytännössä kuntosalin ja ruokapaikan vieressä, ja pyöräilymatkan päässä Ouluhallilta.
Seuraavat kaksi kautta Aleksilta kuluvat Oulussa ja laivastonsinisissä. Suomalainen liiga on kovatasoinen liiga jossa nuoret kotimaiset pelaajat saavat oikeasti tilaisuuden näyttää taitonsa. Mestaruusliiga on myös hyvä liiga ulkomaalaispelaajille ottaa ensimmäiset askeleensa ammattiurheilijana. Esimerkkinä vaikkapa ensimmäistä kauttaan ulkomailla pelaava Aleksin joukkuekaveri Matt Gentry. Suomen liigassa ensimmäisiä askeleitaan ovat ottaneet monet pelaajat, jotka ovat jatkaneet Suomesta maailman huippuliigoihin. Aleksin mielessä on myös samankaltaisia tavoitteita. Ammattilaisuus ulkomailla onkin Aleksin selkeä tavoite.
Tosi hienoa olis pelata Japanissa. Siellä on ihan älytön lentopallokulttuuri ja se olisi hieno kokea. Totta kai kaikki nämä Puola, Italia, Ranska, Saksa, mikä vain noista olis hieno paikka pelata, mutta ammattilaisena Aasiassa olis mulle unelmaa.
Haastattelun aikana Aleksi on ehtinyt kehua joukkuekavereistaan jo Jan Heleniuksen ja Matt Gentryn, mutta keitä muita kannattaa AC Oulu Volleyn rosterista seurata? Eeli Kuukasjärvi on jo hieman kliseinen vastaus, mutta sehän kertoo vain ja ainoastaan nuoren miehen poikkeuksellisuudesta. Aleksi kuitenkin nostaa hyvästä energiastaan tunnetut Hurmoksen miehet, Tatu Hakkaraisen ja Atte Rissasen, seurattavien joukkoon.
Vapaa-ajallaan Aleksi on kuin kuka tahansa ikäisensä. Aika kuluu kavereiden kanssa, videopelejä pelatessa sekä elokuvia ja sarjoja katsellessa. Pelejä pelatessa Aleksi ei ole turhan tarkka siitä, millä pelejä pelataan. Konsolipelit, lautapelit tai korttipelit, kaikki käyvät. Sarjoista Aleksilla kesken juuri nyt on Dexter, ja viimeisin elokuva, One Battle After Another, saa vahvan katselusuosituksen.
Vaikka Aleksi ei omien sanojensa mukaan keskity juuri nyt opiskeluihinsa ihan täysillä, on koulu silti sujunut neljännen vuoden lukiolaiselta tähän saakka hyvin. Tunneilla aiheeseen keskittyminen helpottaa kokeisiin pänttäämistä, eikä keskittyminen urheiluun ole aiheuttanut päänsärkyä koulumenestyksen suhteen. Jos tällä hetkellä kysyttäisiin, mitä Aleksi haluaisi opiskella, olisi vastaus yliopisto ja tietotekniikka. Varasuunnitelma on olemassa, jos ura urheilijana jostain syystä jäisi kesken. Vaikka kaikki panokset eivät koulunkäynnissä tällä hetkellä olekaan, tiedostaa Aleksi myös riskit siinä, kun töitä tehdään omalla kropalla. Aleksi tietää liiankin hyvin, kuinka pienestä kiinni urheilu-uran jatkuminen voi olla kiinni.
Muistan vielä tähän päivään asti kun lääkäri soitti ja kertoi että nilkka täytyy leikata. Se oli aivan hirveää. Olin silloin pukuhuoneessa, pelasin siis Loimussa siihen aikaan. Raatikaisen Kari oli silloin meidän valmentaja, hän oli siinä vieressä ja kyllä siinä itku tuli silmään. Loukkaantuminen ottaa niin ison palan pois kaudesta, joutuu olemaan kuukausia pelaamatta ja treenaamatta. Nuorena varsinkin, kun jokainen missattu päivä on pois kehityksestä. Jaksoin kuitenkin uskoa, että tästä tullaan vielä takaisin. Se usko oli myös yksi tärkeä syy, miksi palasin Ouluun.
Loukkaantumiset ovat urheilijan suurimpia huolenaiheita. Loukkaantumisia ei voi koko aikaa pelätä, mutta samalla täytyy totta kai myös jonkin verran osata olla varovainen. Varsinkin nuorelle on ihan normaalia miettiä, kuinka sellaisessa tilanteessa reagoisi, jos kausi katkeaisikin ennenaikaisesti, eikä pystyisi pitkiin aikoihin edes treenaamaan. Aleksille tuo ajatusmaailma ei ole hypoteettinen, vaan kaikkea mahdollista urheilu-uran päättymisestä alkaen on pyörinyt päässä kun leikkauksen jäljiltä ei ole pystynyt edes kävelemään. Varsinkin urheilijoilla se, että oma kroppa toimii kuten sen käskee toimivan, on usein itsestäänselvä asia, ja tulee tapetille vasta, kun jotain menee pieleen. Aleksi ainakin on oppinut loukkaantumisten jäljiltä arvostamaan omaa kroppaansa, terveyttä, toimintakykyä ja sitä, että pystyy urheilemaan ammatikseen. Myös fysiikkaharjoittelun tärkeyden oppii, kun vastaavat loukkaantumiset haluaa välttää jatkossa.
Kauden alussa Aleksi peräänkuuluttaa omalta joukkueeltaan oman pelityylin löytämistä. Kauteen valmistavissa harjoituspeleissä joukkue ei ole Aleksin mukaan ollut niin energinen kuin kuin harjoituksissa, joten energia olisi yksi asia jota kentälle tulisi saada lisää. Hyvä tapa saada lisäenergiaa on ammentaa sitä kotiyleisöstä. Kauden avauksessa paikalla oli yli tuhat katsojaa, ja peli vapautuu kuin itsestään kotiyleisön edessä. Aleksi ainakin tuntee, että uskaltaa enemmän yrittää uutta suuren yleisön edessä, ja yleisön aplodeista tulee vain lisää virtaa. Luovuttaminen ei kotiyleisön edessä kerrassaan tule kysymykseen.
Aleksin lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Lupaan että tällä kaudella tullaan näkemään mun osalta kovia viistopommeja. Ja lupaan että Ville Kuukasjärven torjuntaa vastaan lyön katolta.
