Sandra Salumaa, eli tuttavallisemmin Sane, on AC Oulu Volleyn huoltaja. Matka alkoi jo viime kaudella Kiskon väreissä, ja sopimusta jatkettiin molemminpuolisen innon sanelemana myös tälle kaudelle. Kaikki Sanen tuntevat kuvailisivat häntä heti ensimmäisenä aurinkoiseksi persoonaksi, ja Sane hurmaa kyllä kaikki vastaantulijat. Mutta mikä ajoi Kuusamon kasvatin laivastonsinisiin?
Mä oon tämmöinen positiivinen ja iloinen, ja tuun kaikkien kanssa ihan varmasti toimeen
Sandra on kotoisin Kuusamosta. Juniorivuodet itsekin lentopalloa Kuusamon Pallo-Karhuissa tahkonnut Sane muutti lentopallon perässä Ouluun 17-vuotiaana, ja ensimmäinen joukkue Oulun seudulla oli Oulun Kiskon naisten 2-sarjajoukkue. Perinteisen tarinan mukaisesti myös Sane on päätynyt lentopallokentille vanhempien esimerkistä. Perheeseen lasketaan tätä nykyä isän ja äidin lisäksi myös salaperäinen ”hellu”.
AC Oulu Volleyn huoltajaksi Sane päätyi jo ennen viime kautta, kun joukkue pelasi 1-sarjaa Oulun Kiskon nimellä. Valmentaja Sami-Pekka Laukkanen oli kysellyt Sanea huoltajaksi jo vuosien ajan, ja väsytystaktiikka puri lopulta viime vuoden keväällä. Näytöt lääkintälaukun ylläpitämisestä olivat vahvat, kun yksi liigajoukkueen ensimmäisiä ja tärkeimpiä signeerauksia olikin juuri Sandra Salumaan pahvi huoltajan paikalle. Joukkueessa oleminen ja yhteisöön kuuluminen ovat asioita, joita Sane on oman aktiiviuransa jälkeen kaivannut, ja on onneksi löytänyt niitä AC Oulu Volleysta.
Jos lentopalloa ei ihan asioikseen seuraa, huoltaja saattaa terminä kuulostaa hieman vieraalta. Jotainhan siinä huolletaan, mutta mitä? Ja miten? Sane selittää asian meille hyvin yksinkertaisesti:
Huoltajan hommiin kuuluu tässä joukkueessa juomapullojen täyttö, sekä ensiapulaukun huolto ja ylläpito. Pelireissuille pakkaan mukaan kaikki kamppeet pyyhkeistä juomapulloihin. Lisäksi mukaan kuuluu kaikki juoksupojan hommat, niin treeneissä ku otteluissa. Treeneissä oon pari kertaa viikossa mukana, siellä touhuan kaikkea mitä Karit tai Sami multa pyytää. Osallistun joskus jopa pallojen heittoon tai pallotykin ajamiseen
Joukkueen pelaajat ovat puhuneet kauniisti joukkueen dynamiikasta ja yhtenäisyydestä, mutta ulottuuko tämä sama myös staffiin? Sanen mukaan kyllä. Koko joukkue on aina iloinen ja auttavainen, ja aina salille saapuessaan saa tuntea kuuluvansa joukkoon. Varsinkin joukkueen nuorimmat ovat todellisia herrasmiehiä, ja auttavat ilman pyytämistä, jos kantamuksia näyttää olevan hieman liikaa. Sane kokee huoltajan homman olevan itselleen juuri sopiva, ja joukkueen kanssa on aina mukava niin heittää huulta kuin matkustella ympäri Suomea. Huoltajan hommaa Sane vertaa omalla kohdallaan lottovoittoon; pääsee olemaan lähellä joukkuetta ja reissaamaan ympäri Suomea, eikä vastuuta tarvitse kantaa ihan päävalmentajan vertaa. Vaikka valmentajan pesti ei tällä hetkellä kiehdo, ei Sane silti ajatusta suoralta kädeltä tyrmääkään.
Pitkät pelireissut eivät Kuusamon kasvatille enää tunnu missään. Pohjoisesta on tutusti pitkä matka kaikkialle, ja juniorivuosina bussin penkit tulivat jo hyvinkin tutuiksi. Turun reissulla kauden alussa oli jopa luksusta päästä matkustamaan junan makuuvaunussa, jossa mahtui hieman oikaisemaan itseään. Hallilla vietettyjä iltoja ja pelireissuja Sane ajattelee siltä kantilta, että missä tahansa harrastuksessa saa saman ajan kulutettua. Oli harrastus mikä tahansa, tärkeintä on se, että siitä itse nauttii. Harrastaa sitten itse, auttaa muita harrastamaan tai tykkää vain katsella muiden tekemistä, jos siitä saa sisältöä omaan elämäänsä ja positiivisia kokemuksia, se on silloin oma harrastus.
Sosiaalinen Sane viihtyy ihmisten keskellä, ja jo ennestään iso lentopallojoukkue taustavoimineen on nyt paisunut kolmen lajin seuraksi, jossa ihmisiä on vielä moninkertaisesti enemmän ympärillä. Koripallo ja jalkapallo tuovat Sanen mukaan touhuun ison maailman meininkiä.
Jos viime kautta, eli Sanen ensimmäistä kautta joukkueen huoltajana, muistellaan, niin mitä siitä jäi päällimmäisenä mieleen? Positiivisena asiana hopeamitali, negatiivisena asiana hopeamitali. Ensimmäinen mitali lentopallon saralla lämmitti totta kai Sanen mieltä, mutta kuten muullakin joukkueella, nälkää olisi ollut vielä siihen kirkkaamman väriseenkin. Kovin pitkään harmitus ei kuitenkaan mitalinjaon jälkeen kestänyt, kun mielessä pysyi se, että mitali on tullut rakkaasta harrastuksesta, jota ei tarvitse ottaa liian tosissaan.
Lahjakkaita ja nuoria poikia meillä on joukkueellinen. Innokkaita, nuoria ja nälkäisiä. Osan tiesin ennestään jo viime kaudelta, pari uutta on tullut ja sitten ihan ulkomailta asti. Ihan on joutunut jännittämään puhua enkkua treeneissä. Nyt kun vähän jaksetaan harjoitella niin keväällä ollaan varmasti kovassa iskussa. Meidän porukka on niin laaja että se tuo varmasti meille lisävoimaa.
Lentopallon Mestaruusliigassa on niin ennakkokaavailuiden, meidän haastatteluiden kuin ihan oikean käytännön pohjalta muodostunut selkeä voimakaksikko miesten sarjassa. Aivan sama keneltä kysyy, kaksi ensimmäistä nimeä ovat Akaa-Volley ja Hurrikaani-Loimaa. Niin myös Sanen puheissa. VaLePa on sarjan kestomenestyjiä, joten pakkohan sekin on samaan seuraan ympätä. Myös oman joukkueensa Sane laskee heti siihen kärjen taakse, taistelemaan hyvistä sijoista.
Joukkueen lisäksi myös taustapuuhastelijoiden luoma ottelutapahtuma saa Sandralta kehuja. Aina hallille tullessa saa jännittää, mitä pojat on taas tällä kertaa keksineet. Sekä paikalliset urheilutapahtumat että kansalliset lentopallo-ottelut huomioiden, Sane näkisi että laivastonsinisten show on parasta. Myös töissä Sane on tutustuttanut aluksi skeptiset Keskolaiset lentopallon saloihin, ja nykyään laji on yksi kahvipöydän ykköskeskustelunaiheista.
Onko Sane sitten kova jännittämään pelejä? Ensimmäinen peli kieltämättä hieman tärisytti. Yleensä jännittää ei tarvitse, kun voi luottaa että kyllä pojat hoitaa. Ketkä pojat ne sitten hoitaa parhaiten, eli kenet Sane nimeää omaksi suosikkipelaajakseen? Yksi varteenotettava ehdokas on Kuukasjärven Eeli, mutta Sanen silmissä ilmiselvä voittaja on Miikku Makkonen. Pitkä, aina iloinen ja hymyilevä Sotkamon poika tsemppaa aina muita, ja on todellinen joukkuepelaaja.
Sanen lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Yhelläkään pelaajalla ei lopu juoma kesken pelin. PS. Käyttäkää heijastinta ja näkyillään hallilla
