Finaaliennakko - Katekismus Ultimatum

Toukokuun 24. päivä 2025. Lauantai. Noin seitsemän viikkoa 1-sarjan finaalin jälkeen, jossa Kuortaneen Valmennuskeskuksen Murikat oli voittanut, toista kertaa peräkkäin, Oulun Kiskon joukkueen, ja tehnyt tyhjiksi organisaation suunnitelmat pelata tiensä lentopallon Mestaruusliigaan. Entinen Kisko Marketing Department, nykyinen ACO Marketing, istuu kädet täristen kauan sitten jäähtyneet kahvit edessään juttelemassa hermostuneesti ja odottamassa puhelua toimitusjohtaja Jani Kotikankaalta, joka vietti lauantainsa Akaalla toimistolla. Kolea lauantaiaamu sai toivotunlaisen täyttymyksen, kun muutamaa kuukautta aiemmin AC Oulun monilajiseuraan liittynyt ja AC Oulu Volleyksi virallisesti muuttunut seura oli raivannut tiensä Oulun paikallissarjasta Mestaruusliigaan, voittamatta ainoatakaan finaalisarjaa. Kiitos muuten joukkueen Art Director Akusti Kariselle inspiraatiosta tämän ultimaattisen eepoksen nimeen.

Kukapa olisi tuona keväänä jaksanut uskoa, että 11 kuukautta myöhemmin joukkueeseen olisi hankittu lähes vuosisadan verran valmennuskokemusta ja kaksi ulkomaalaisvahvistusta jotka osoittautuisivat myöhemmin sarjan kärkipään vahvistuksiksi. Kasattu kilpailukykyinen joukkue, joka ei ylpeile nimillä, vaan arvostaa kovaa työntekoa, omistautumista ja yhteishenkeä. Voitettu sarjan ensimmäinen kotiottelu yli tuhannen katsojan edessä. Voitettu debyyttikaudella sarjan kestomenestyjiä oikealla ja vasemmalla. Voitettu runkosarjassa enemmän otteluita kuin hävitty, ja muutamasta ohipelistä huolimatta sijoituttu lopputuloksissa kolmanneksi. Pudotettu viime vuonna välieriin edennyt Tiikerit puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa. Sysätty hallitseva mestari tylysti pronssiotteluun, ja edetty sensaatiomaisen kauden päätteeksi Mestaruusliigan finaaleihin kautta suvereenisti hallinnutta Hurrikaani-Loimaata vastaan. Rikottu yleisöennätys yleisöennätyksen perään. Myyty Mestaruusliigan kolmanneksi isoin kotiareena loppuun. Myyty kaksi ensimmäistä kotifinaalia loppuun jo ennakkoon. Organisaation ulkopuolella tuskin kovinkaan moni olisi tähän kaikkeen uskonut, eikä sisälläkään usko ole varmasti aina ollut vankkumatonta. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, finaalien kynnyksellä.

AC Oulu Volleyn kausi on ollut sanalla sanoen melkoinen tuhkimotarina. Sarjanousijoiden osakkeet eivät lajista tai sarjatasosta riippumatta ole kovin korkealla, joten myös seura itse lähti kauteen maltillisin tavoittein. Mestaruusliigan aloitustilaisuudessa viime syksynä joukkueen päävalmentaja Sami Kurttila ja kapteeni Lasse Jäntti ilmoittivat joukkueen viralliseksi tavoitteeksi pudotuspelipaikan. Yhdeksän joukkueen sarjassa, josta kahdeksan parasta eteenee pudotuspeleihin, tämä tarkoittaisi siis yhden joukkueen jättämistä taakse. Odotuksia siis hillittiin tarkoituksella, vaikka täynnä tarmoa olevan nuoren ja iskukykyisen joukkueen potentiaali tiedettiin. Joukkue kasattiin yhtenäisellä johtoajatuksella, pääpaino oman alueen junioreissa ja tutuissa pelaajissa. Ensimmäinen hankinta oli jo aikoinaan Ettassa vakuuttanut, viime kaudella joukkueensa sensaatiopronssille johdattanut kotiinsa palaava Jan Helenius. Kapteeni Jäntin jatko oli helppo jatko samassa tuttuuden hengessä.

Joukkuetta kasattiin oman alueen junioreista; Eeli Kuukasjärvi, Kaapo Vanhatupa, Aleksi Hänninen ja Miikku Makkonen ovat kulkeneet juniorimaajoukkueputken läpi pelaten samalla Oulun alueen seurajoukkueissa, joten nelikolle oli selkeää lätkäistä heti kärkeen vähintään kahden vuoden pahvit. Parkkisen veljeksistä Otto on niin ikään kestomenestyjä Kempeleen Lentopallon juniorijoukkueissa ja kokemusta oli jo ennen kautta myös miesten peleistä. Vanhempi veljes Veeti puolestaan oli organisaatiolle tuttu jo Oulun Kiskon ajoilta, jolloin miekkonen teki 1-sarjassa tuhoisaa jälkeä. Tuttu mies oli myös Janne Marttila, joka saatteli joukkueen viime kaudella senttien päähän 1-sarjan mestaruudesta, ja sai kuin saikin palkintonsa, kun joukkue loppujen lopuksi nousi liigaan.

Seuraavat hankinnat olivat jo reippaasti Mestaruusliigasta kokemusta hankkineet ahkerat ja tinkimättömät treenaajat, liberot Aleksi Mäkiluoma ja Tatu Hakkarainen, sekä keskitorjuja Atte Rissanen. Valmennus arvosti tulevan kauden joukkuetta rakentaessaan tähtistatusta enemmän kykyä pelata joukkueelle, ahkeruutta, nöyryyttä, omistautumista yhteiselle tavoitteelle, sekä saumatonta yhteishenkeä. Kaikkia tontteja ei kuitenkaan ollut mahdollista täyttää kotimaan rajojen sisäpuolelta, joten valmennuskolmikko Sami Kurttila-Kari Raatikainen-Kari Seppä saivat yhdessä urheilutoimenjohtaja Tomi ”Peto” Kurosen kanssa viettää monia unettomia öitä katsellessa videoita, soitellessa ulkomaille ja yrittäessä löytää AC Oulu Volleyn historian ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset. Lopulta mätsit löytyivät Libanonin liigasta siirtyneestä kanadalais-jamaikalaisesta hakkurista Samuel Jackmanista, sekä Lincolnin yliopistosta Yhdysvalloista ensimmäiselle ammattilaiskaudelleen kotimaansa ulkopuolelle siirtyvästä Matthew Gentrystä.

Kausi on sujunut odotuksiin nähden hyvin, tuskin kovin moni osasi kauden alussa veikata että kun jäljellä on enää kaksi joukkuetta, me oltaisiin toinen niistä. Kauden alku oli tietynlainen hyppy tuntemattomaan, uusi ympäristö eikä mukana kuitenkaan kovin paljoa kokemusta Mestaruusliigasta ollut. Kauden alku sujui hyvin, vuodenvaihteessa oli pikku notkahdus mutta runkosarjan loppuun kasattiin hienosti rivimme. Näihin sitä aina tähdätään, että kausi on nousujohteinen, minimoidaan omia heikkouksia ja kehitetään vahvuuksia. Kevät on aina joukkueurheilijan parasta aikaa, ollaan hienosti hoidettu homma kotiin altavastaajan asemasta. Tämä on kuitenkin pitkä matka ja vielä kesken, lottovoittoja ei jaeta kesken sarjan vaan tähtäin on aina niissä viimeisissä peleissä.

– Sami Kurttila, AC Oulu Volleyn päävalmentaja

AC Oulu Volleyn vastus tulee olemaan jälleen kivikova. Hurrikaani-Loimaa on hallinnut Mestaruusliigakautta 2025-26 suvereenisti, ja on hävinnyt tällä kaudella vain kolme ottelua. Runkosarjan kärkikamppailussa joulukuun puolivälissä Akaa-Volley nipisti 3-2 -voiton, ja toinen tappio tuli heti perään maaliskuun puolivälissä Ouluhallilla, kun tuleva finaalivastustaja AC Oulu aiheutti loimaalaisille kauden ainoan nollan sarjapisteen illan. Suomen Cupissa pelkillä voitoilla mestaruuteen seilannut Hurrikaani taipui puolivälierien toisessa ottelussa vieraskentällä TUTO Volleylle pitkän kaavan mukaan, mutta sen jälkeen jälki on ollut kliinistä. Ensimmäinen välierä Savoa vastaan venyi viidenteen erään, mutta sitä lukuunottamatta keltapaidat ovat painaneet tauluun pelkkiä erävoittoja.

Ottelusarja on jälleen täynnä mielenkiintoisia taistelupareja. Kotijoukkueen Samuel Jackman on äitynyt alun käynnistysvaikeuksien jälkeen hirmuiseen lentoon, ja onkin hakannut pudotuspelien toiseksi eniten pisteitä. Kaukana takana ei tule virkaveli Eetu Häyrinenkään, mutta kolmannella sijalla pistepörssissä majaileva Häykkä on pisteissä laskettuna kärkikaksikkoa Ropponen-Jackman 24 pistettä perässä. Jackmanin syöttö vaihdettiin valmennusjohdon taktiikkakirjassa paremmin vastustajan vastaanottoon purevaan leijasyöttöön, kun taas Häyrisellä on joukkueenjohdon lupa täräyttää hirmuista hyppysyöttöään. Mandaattia kannattelee runkosarjan ässätilaston kolmossija sekä pudotuspelien ässätilaston jaettu kakkossija, vaikka ässäsyöttöjen määrä ei läheskään kaikkea kerro syötön merkityksestä joukkueelle. Kummankin puolen pajavasaroiden vahvuudet ovat hyökkäyspelissä, ja molemmat ovat paitsi voimakkaita lyöjiä, myös tarvittaessa omaavat monipuolisen kikkapankin, jos täysillä lyöminen ei ole vaihtoehto. Jackmanin yksilöllinen vahvuus on valtava fysiikka ja ponnistuskorkeus, kun taas Häyrisen vahvuudet ovat pään sisällä ja syöttöruudussa. Keskinäistä paremmuutta on vaikea etukäteen sanoa, tämä taistelu ennen finaaleita mielestäni tasan.

Yleispelaajan tonteilla taisteluparit voisi oikeastaan vetää kummin päin vain, mutta pelaajatyyppien ja kokemuksen perusteella parit ovat tässä yhteydessä Jan Helenius-Takumi Kameyama ja Aleksi Hänninen-Viktor Viljamaa. Tässä samalla tulee vähän spekuloitua aloituskuusikoita, molemmilta joukkueilta löytyy yleispelaajan paikalle myös varteenotettavia muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Kaapo Vanhatupa on osoittanut kauden mittaan olevansa kuin kotonaan kovissa peleissä, ja vieraiden Väinö Rahkoa ei voi koskaan laskea ulos avauksesta. Näitä vertailuja varten mennään kuitenkin eniten pelanneiden mukaan. Jan Heleniuksen panos joukkueelleen on valtava. Joukkueen nestoriin luotetaan niin vastaanotossa kuin vaikeiden pallojen hyökkäyksessä, ja varsinkin rauhallinen olemus on tarttuvaa. Japanilaisella virkaveli Takumi Kameyamalla tilanne on hyvin samanlainen, hieman keskivertoa lyhyemmällä varrella hyökkäyksessä joutuu välillä etsimään ratkaisuja. Molemmilta löytyy myös kokemusta kovista peleistä, Helenius on pelannut ulkomailla sekä maajoukkueessa, ja liigajoukkueissa aina isossa roolissa. Kameyamalla kokemusta on puolestaan Japanin kivikovasta liigasta.

Aleksi Hänninen ja Viktor Viljamaa ovat profiililtaan hyvin samanlaisia pelaajia. Molemmat ovat tottuneet koviin peleihin ja isoihin rooleihin juniorimaajoukkueissa, ja siirtymä liigatasolle on ollut yllättävänkin sujuva. Hirmuisen fysiikan, tekniikan ja pomppuvoiman omaavat nuorukaiset ovat vasta liigauransa alussa, mutta jo nyt hirmuisten pelaajanippujensa ehdotonta aatelia. Loukkaantumisista ja sairasteluista kärsinyt Hänninen on joutunut antamaan tilastoissa hieman tasoitusta, mutta kaksikon voimasuhteista nähdään parhaat taistelut vasta finaaleissa. Viljamaan vertailu Kaapo Vanhatupaan olisi vielä mielenkiintoisempaa, olihan kaksikko yhdessä Eelin ja Hurrikaanin libero Panu Salmijärven kanssa avainasemassa U19 MM-kisojen historiallisessa seitsemännessä sijassa Uzbekistanissa. Yleispelaajien tontin laskisin kallistuvan karvan verran Hurrikaanin puolelle tähänastisten esitysten perusteella, mutta iso ei ero ole, ja päivän vireellä on valtava merkitys.

Passarin paikalla asetelma on isät vastaan pojat. Viime kauden päätteeksi kaksi kertaa ja tällä kaudella peräti neljä kertaa peräkkäin kuukauden tähdistöön valitun Joel Laakson putki katkesi maaliskuussa, kun Mikko Eskon uran viimeinen kokonainen kuukausi johti hänen valintaansa kuukauden pelaajaksi ja sitä kautta tähdistöön. Laakso pelaa kuitenkin elämänsä kautta, kuten neljä viidestä mahdollisesta tähdistövalinnasta aukottomasti todistaa. Korson Vedossa liigauransa liki 15 vuotta sitten aloittanut Jobu on pelannut sittemmin yli 400 liigaottelua, joista yli 50 pudotuspeleissä. Toisella puolella verkkoa vastassa on loppukauden perusteella liigaotteluaan numero 34 pelaava, parin viikon päästä 18 vuotta täyttävä Eeli Kuukasjärvi. Juniorijoukkueissa kaiken mahdollisen voittanut Eeli on tottunut vastuuseen, onhan hän ollut aloittava passari kaikessa maajoukkueesta lähtien E-junioreista ylöspäin. Kylmäpäinen luonnonlapsi tietää aina kentällä mitä tekee, ja lähteepä pallo vielä syöttöruudussakin kädestä parhaimmillaan jopa 110km/h. Liigatasolla Eeli on kuitenkin vielä noviisi. Aisaparina ja mentorina joukkueesta löytyy myös kapteeni Lasse Jäntti, joka on kokemuksessa lähempänä Laaksoa. Lasse on onnistunut kääntämään sisääntulolla enemmän kuin yhden pelin, joten vaihtopenkiltä löytyy joka tapauksessa laajuutta. Hurrikaanin kakkospassari Henri Hynnä on jäänyt joukkueessaan minimaaliselle vastuulle, joten materiaalin leveyden vuoksi kääntäisin passariosaston hiuksenhienosti AC Oulu Volleyn eduksi.

Keskitorjujan tontilla kentällä nähdään tuttuun tapaan sarjan parhaita pelaajia. Matthew Gentry on osoittautunut joukkueelleen todelliseksi kultakimpaleeksi, sen verran dominoivia esityksiä 25-vuotias ohiolainen on osoittanut niin syötössä, hyökkäyksessä kuin torjunnassa. Peliesityksillä johtamisessa samoja piirteitä on osoittanut vieraiden kapteeni Nuutti Niinivaara, joten muodostetaan tästä kaksikosta taistelupari. Nuutti on esiintynyt myös maajoukkueen paidassa, ja on kotimaan kentillä ehdottomasti koko sarjan eliittiä omalla tontillaan. Ei olekaan ihme, että kaksikko löytyy yhdessä pudotuspelien torjuntatilaston keulilta, ja aivan kärkipäätä molemmat ovat myös hyökkäysten päättämisessä. Syöttöpelissä Gentry on napsun verran edellä, mutta puolestaan toisesta parista Juho Kaunisto on syötössä selkeästi etevämpi. Osan kaudesta valitettavan alaraajavamman takia missannut Kaunisto ei suotta kuulu maajoukkueen vahvuuteen, ja on takaisin pelikuntoon kuntouduttuaan jälleen tehnyt tuhoisaa jälkeä. Kotijoukkueen Miikku Makkonen pelaa jälleen uutta elämänsä parasta kautta, mutta vertailu kärkikorin keskitorjujiin on vielä ehkä hieman aikaista. Tulevina kausina Miikku haastaa kuitenkin tosissaan pelaajaa kuin pelaajaa. Tämä tontti kallistuu hienoisesti Hurrikaanin puolelle.

Liberon tontilla nähdään kovan työnteon ruumiillistumat molemmilla puolilla kenttää. Kotijoukkueen kaksikko Tatu Hakkarainen-Aleksi Mäkiluoma ei ole tottunut varastamaan huomiota, vaan molemmat painavat duunia niska limassa joka harjoituksessa ja joka pelissä minimaalisella mediahuomiolla, ja ovat molemmat joukkueelleen korvaamattomat soturit. Samaa voidaan sanoa myös vieraiden Panu Salmijärvestä, jonka omistautuminen lajille on jotain uskomatonta. Tänä vuonna sekä PROlibero-kilpailun että Kauden läpimurtopelaaja -tittelin voittanut Salmijärvi jättää kaiken ajasta kaikkensa kentälle, ja on päävalmentaja Kuoksan pelityylin ilmentymä. Molempien joukkueiden pelikirjat perustuvat siihen, että peliä jaksetaan jauhaa, ja etsiä tilaisuutta käyttää toisen joukkueen hetkellistä heikkoutta hyväksi, ja liberot ovat siinä pelissä avainroolissa. Salmijärvi on kuitenkin roolissaan Hurrikaanissa ainakin nimellisesti yksin, kun virkaveljet verkon toisella puolella ovat kaksikko. Tästä syystä ja jälleen kerran materiaalin leveydestä jankuttaakseni, liberon tontilla pientäkin pienempi etu AC Oululle.

Yksi tärkeä kaksintaistelu nähdään totta kai myös penkin päässä. Joukkueiden päävalmentajat ovat meritoituneita ja pitkän uran kotimaisen lentopallon eteen tehneitä velikultia, joiden vaikutus kotimaiseen lajikarttaan ylittää lajirajat ja uutiskynnykset pitkin maakuntia. Miesten Mestaruusliigassa ylivoimaisesti eniten otteluita luotsannut Olli Kuoksa on totta kai oululaisille tuttu näky Lentopalloseura Ettan paidasta, jossa valtaosa Ouskin yli 550 liigaottelun kokemuksesta kertyi 13 päävalmentajavuoden ajalta. AC Oulu Volleyn tilanne on tuttu myös Kuoksalle, joka aikoinaan aloitti päävalmentajauransa luotsaamalla Ettan 1-sarjasta liigaan. Myös tuolloin ensimmäinen kauden tarina oli kaunis, kun Etta voitti runkosarjan voittaneen Sampon pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja eteni lopulta liigan neljänneksi. Etta-aikojen huipennus oli keväällä 2019 saavutettu yllätyshopea, mutta mitaleiden tulo ei loppunut maisemanvaihdokseen. Tietynlainen kruunu valmennusuralle tuli, kun keväällä 2024 kaulaan ripustettiin kultaiset mitalit, eikä kylmäksi jättänyt varmastikaan alkuvuodesta voitettu ensimmäinen Suomen Cupin mestaruuskaan. Kuoksa on ollut hyvin avoin tavoitteistaan valmentaa joskus Suomen maajoukkuetta, eikä allekirjoittanut ainakaan osaisi kuvitella parempaa ihmisyksilöiden valmentajaa kuin vanha kunnon Lätty.

Virkaveli Sami Kurttilalla on hieman vähemmän otteluita liigajoukkueen peräsimessä, mutta jalometallin muodossa menestystä löytyy. Kolme Suomen mestaruutta, kolme Suomen Cupin kultaa, sekä saavutettu Mestareiden liigan lohkovaihe Valepan kanssa ensimmäisenä pohjoismaalaisena joukkueena kaudella 2017-18. Noista mitaleista Sami ei niin jauha, mutta tuota viimeistä rimpsua se jaksaa hokea. Myös Kurttilalle tilanne on tuttu. Liigakartalle tuotu uusi oululaisjoukkue menestyi hyvin ja eteni aina finaaleihin asti. Tuolloin kauden päätös oli kultainen, mutta uuden seuran taru lopulta lyhytikäinen, noista soisi tällä kertaa toteutuvan vain ensimmäisen. Ouluseutu Urheiluakatemian lajivalmentajana elämäntyönsä tehnyt Kurttila ja Olli Kuoksa ovat siviilissä hyviä ystäviä, mitä ei uskoisi millään kun katsoo herroja ottelun tiimellyksessä. Tulisieluiset valmentajat vaativat pelaajiltaan paljon mutta niin myös itseltään ja valmentajiltaan, joten räiskyvää tunnetta ei tule pelistä puuttumaan, varsinkaan kun panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin Suomen mestaruus.

Olemme Ollin kanssa siviilissä hyviä ystäviä. Arvostan häntä kovasti niin ystävänä kuin valmentajana, ja uskon että tunne on molemminpuolinen. Työ on työtä ja kentällä ei olla kavereita, mutta kun peli loppuu niin palaamme taas vanhoiksi ystäviksi.

– Sami Kurttila, AC Oulu Volleyn päävalmentaja

Varmuudella AC Oulu Volley tuo organisaatiolle AC Oulun historian ensimmäisen SM-mitalin, mutta minkä värisen? Pystyykö AC Oulu Volley peittoamaan massiivisen ennakkosuosikki Hurrikaani-Loimaan? Se selviää seuraavan kahden viikon aikana. Ensimmäisen kerran otellaan Loimaan liikuntahallilla sunnuntaina 26.4. kello 17.00 alkaen, ja tuota ottelua pääsette seuraamaan kisakatsomossa Kastellin monitoimitalon auditoriossa kello 16.00 alkaen, tervetuloa kaikki halukkaat! Seuraavat ottelut pelataan Ouluhallilla tiistaina 28.4. klo 18.00 ja heti perään keskiviikkona 29.4. klo 18.30, huomaa eri alkamisajat. Ensimmäisen kerran SM-kulta voi teoriassa olla katkolla Loimaalla lauantaina 2.5. klo 17.00. Tarvittaessa viides ottelu pelataan heti sunnuntaina 3.5. klo 17.00, kuudes Oulussa keskiviikkona 6.5. klo 18.30, ja mestari ratkeaa viimeistään perjantaina 8.5. klo 18.30 alkavassa ottelussa.

Toisen ja kolmannen finaaleihin myytiin ennakkoon 1200 lippua per ottelu, ja ne myytiin loppuun parissa päivässä. Ennakkoon lippuja ei siis enää voi ostaa, joten jos lippua ei vielä ole, varmista paikkasi hallissa saapumalla paikalle hyvissä ajoin. Ovella lippujen hinnat ovat aikuisille 26€, erityisryhmille 21€ ja alle 18-vuotiaille lapsille 12€. Sylissä istuvat lapset pääsevät otteluun veloituksetta. Halli täytetään saapumisjärjestyksessä, joten varmista istumapaikka saapumalla hyvissä ajoin. Lisätietoa ottelutapahtumasta ja sen järjestelyistä löydät täältä. Huomioithan, että tällä kaudella AC Oulu Volley siirtyy kokonaan pois paperisista ottelulehtisistä ja uusi ottelujulkaisu on luettavissa ainoastaan mobiililaitteilla. Lehtiseen pääset lukemalla puhelimesi kameralla QR-koodin, joka löytyy lipunmyynnistä sekä hallin isolta näyttötaululta.