AC Oulu Volleyn ennakkoon kovin hankinta, yleispelaaja Jan Helenius, on ottelumäärässä mitattuna debyyttikauttaan pelaavan oululaisjoukkueen kokenein pelaaja. Numerolla 7 pelaava Helenius on pelannut 270 Mestaruusliiga-ottelua, ja takonut niissä lähes 3200 pistettä. Liigaa vuodesta 2014 saakka pelannut Jan on myös oululaiselle yleisölle jo ennestään tuttu, kun ulkomaanvuosien välissä Jan pelasi Ettan paidassa vuosina 2019-2021. Viime kauden huikeasti pelanneelta ja SM-pronssiin huipentaneella Janskulta löytyy vyöltään myös 67 A-maaottelua Suomen paidassa. Mutta mistä se kaikki lähti, ja mitä on vielä tulossa? Kysyimme sitä jo tutusti mieheltä itseltään.
Jan on kotoisin Kotkasta, jossa hänen vanhempansa asuvat edelleen. Perheeseen kuuluu myös kaksi isosiskoa. Koko nuoruutensa intohimoisesti urheilua ja kaikkea liikuntaa harrastanut Jansku ei tahtonut saada urheilusta tarpeekseen. Vaikka lentopallo löytyi harrastukseksi jo nuorella iällä, kilpaili se pitkään ajasta Janskun kalenterissa jalkapallon ja salibandyn kanssa. Virallisten harrastusten lisäksi Jan muistelee kokeilleensa laajaa kirjoa eri lajeja ilman rajoitteita, ja nautti jo lapsena joka hetkestä urheilun parissa. Helenius kokee, että juurikin tuo lajien monipuolisuus, ja se, että lapsena oli vapaus kokeilla monia lajeja vapaasti, oli tärkeä sysäys hänen uralleen huippu-urheilijana. Monipuolinen lajitausta auttaa kehittymään monipuoliseksi urheilijaksi.
Lentopallotreeneihin taisin mennä ekan kerran, olikohan seitsemänvuotiaana. Muitakin lajeja tuli harrastettua, mutta lentopallo oli alusta asti luonteva ykkösvalinta. Olimme aika vahvasti lentopalloperhe, molemmat vanhemmat on pelanneet lentopalloa, ja myös isosisarukset pelasi siihen aikaan. Lentopallotreeneihin meno oli siinä vaiheessa aika luonnollinen valinta itselle. Alunperin ajatuksena ei ehkä ollut tulla lentopalloammattilaiseksi, nuorena tykkäsin kovasti vain itse siitä tekemisestä ja harjoittelusta. En osannut tuolloin edes ajatella että tästä voisi joskus tulla ammatti.
Helenius pelasi junnuvuosinaan kasvattajaseuransa Karhulan Veikkojen sekä LP Kangasalan joukkueissa, mutta menestyksekkäimmät ajat olivat vantaalaisessa Keimolan Kaikussa. Kolme SM-kultaa ja kaksi SM-hopeaa olivat ensimmäisiä merkkejä siitä, että lentopallossa voisi olla tulossa menestystä. Lukioikäisenä ajankohtaiseksi tuli muutto Kuortaneelle ja maajoukkueen valmennuskeskukseen, jossa Jan viihtyi kaksi vuotta. Ensimmäinen liigapaikkakunta oli Tampere ja joukkue Isku-Volley. Liigadebyyttinsä Jan tekikin Iskun paidassa syksyllä 2014, paria viikkoa ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä. Nuoresta iästä huolimatta Jan raivasi tiensä joukkueen aloittavaan seitsikkoon, ja keräsi roimasti itseluottamusta, varsinkin kun joukkue raivasi tiensä pudotuspeleihin kahtena vuonna peräkkäin.
Tie vei seuraavaksi kahdeksi kaudeksi lopulta lyhytikäiseksi jääneen Leka Volleyn riveihin, jossa joukkuekaverina toimi muiden muassa tämänkautisen joukkueen kapteeni Lasse Jäntti. Pelillisesti kaudet päättyivät samoin kuin Iskun riveissä, eli putoamiseen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Kauden 2018-19 Jan ehti aloittaa Raision Loimun riveissä ja pelata siellä 14 ottelua, kunnes ulkomaanpykälä mahdollisti siirtymisen Bigbank Tarto -joukkueeseen silloiseen Viron liigaan. Liigan hopeamitalin jälkeen Jansku löysi ensimmäisen kerran tiensä Ouluun ja Lentopalloseura Ettan riveihin. Koronan runtelemien Oulun kausien jälkeen kutsu kävi vielä uudelleen ulkomaille, kun alankomaalainen Active Living Orion rekrysi Janskun riveihinsä.
Toista ulkomaan reissua varjosti kuitenkin loukkaantuminen, joka söi ison osan kaudesta. Tämä alkoi näkyä sekä fyysisesti että henkisesti, ja seuraavalla kaudella Jansku piti kokonaan välivuoden lentopallosta. Loukkaantuminen oli iso syy hengähdystauon pitämiselle, mutta Jan keräili itseään ja motivaatiotaan myös henkisesti välivuoden aikana. Lajin parissa jatkaminen oli välillä jopa kokonaan liipaisimella, mutta pitkän pohdinnan jälkeen Helenius päätyi tekemään seuraavaksi kaudeksi sopimuksen TuTo Volleyn kanssa. Päätöstä ei tarvinnut katua, vaan kadoksissa ollut peli-ilo löytyi. Kaksi kautta Turussa huipentuivatkin lähes sensaatiomaiseen SM-pronssiin Tiikereiden kaaduttua kultaisessa erässä Kupittaalla.
Ekan liigakauden jälkeen oli tosi iso yllätys, että olin silloin maajoukkueessa mukana. Muutaman kesän sain kerätä hienoja muistoja maajoukkueen mukana. Sekin oli asia, josta ei oikein osannut edes unelmoida ennen kuin se tapahtui. On hienoa että takana on sellaisiakin kokemuksia.
Ensimmäiset askeleensa maajoukkueen mukana Jansku otti jo juniori-ikäisenä, U19-ikäluokan EM-karsinnoissa Serbiassa vuonna 2013. Juniorimaajoukkueessa Jan pelasi myös samana vuonna itse EM-kisat, joista tuomisina oli neljäs sija. Ensimmäinen aikuisten maaottelu kirjattiin toukokuussa 2015 harjoitusottelussa Irania vastaan, muutamaa päivää ennen Maailmanliigan turnausta. Tuohon aikaan joukkue vilisi pelaajia, joita Jansku oli vain joitain vuosia aiemmin katsellut televisiosta, kuten Lelu Ojansivu, Antti Siltala ja Eemi Tervaportti. Maajoukkueuransa aikana Jansku kuului maajoukkueen kokoonpanoon Maailmanliigassa kolmena peräkkäisenä kesänä 2015-2017, EM-karsinnoissa ja EM-kisoissa 2017, sekä MM-karsinnoissa 2018.
Hyvin menestyvä urheilu-ura tietää usein haastatteluita, mediahuomiota ja monesti vieläpä itseään toistavia kysymyksiä. Esimerkiksi uran tavoitteet ovat varmasti yleisimpiä kysymyksiä, joihin urheilija joutuu vastaamaan. Janskun kohdalla kysymys on erityisen hankala, koska mies itse kokee, ettei hänellä ole koskaan ollut konkreettisia tavoitteita uransa suhteen. Urheileminen ja urheilu elämäntapana on aina ollut Janille itseisarvo, ja menestys on tullut ikään kuin sen seurauksena matkassa. Siinä missä monelle menestyvälle urheilijalle menestyksen tavoittelu tulee ensin ja esimerkiksi hyvä kunto tulee siinä sivussa, Heleniukselle yhtälö on toisin päin. Jan ensisijaisesti nauttii urheilemisesta ja hyvässä kunnossa olemisesta, ja kaikki mahdollinen menestys ja palkinnot ovat seurausta siitä.
Mutta on huippu-urheilussa myös niitä varjopuolia, joihin viimeisimmässä Palloa Lavaan -jaksossa pureuduttiin syvemmälle niin Janskun kuin Aleksi Hännisen kautta. Myös Jan on kokenut oman osansa loukkaantumisista, ja voisi jopa sanoa että vähän muidenkin osasta. Oulun kaudet Ettassa olivat murheellisia. Ensimmäisen kauden keväänä Jansku joutui olemaan kuukauden sivussa pyörähtäneen nilkan takia, ja toisen kauden jälkeen jo pitkään vihoitellut olkapää jouduttiin lopulta leikkaamaan. Edes leikkaus ei kokonaan vienyt kipuja pois, vaan vaikutukset tuntuivat aina välivuodelle asti. Vaikka edelleenkään ihan kivutonta ei urheilu ole, on se kuitenkin jo sen verran mielekästä, että treenaaminen ja pelaaminen maistuu edelleen.
Ouluun miehen toi, kukapas muukaan, kuin Sami Kurttila. Kun sopimusta alettiin sorvaamaan, ei AC Oulu Volleyn liigapaikka ollut vielä ollenkaan varma. Sopimuksesta päästiin sopuun, mutta se oli ehdollinen siihen asti, että liigapaikka varmistuu. Kun nousu Mestaruusliigaan sai sinettinsä, pääsi Jan paikkakuntana ykkösvaihtoehtonaan pitämään Ouluun vähintään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Päätökseen vaikutti totta kai päällimmäisenä Oulussa sijaitseva oma koti ja siellä asuva vaimo, mutta vaakakupissa painoivat myös tuleva joukkue, osaava valmennus, ja huippuluokan treeniolosuhteet.
Valmentajista puhuttaessa koko valmennuskolmikko saa Heleniukselta laajat kehut. Vuoden liikunnanopettaja Kari Seppä hoitaa oman tehtävänsä ja jakelee neuvojaan aina, kun näkee niitä tarvittavan. Kari Raatikainen on meritoitunut valmentaja, jonka kokemus ja asiantuntijuus olisi lahja mille tahansa joukkueelle. Sami Kurttila on päävalmentajana vaativa, ja kertoo mielipiteensä suoraan. Kaikkinensa olosuhteet ovat olleet Oulussa tiptop niin laji- kuin voimaharjoittelun suhteen.
Joukkueesta puhuttaessa Jansku allekirjoittaa aiemmin haastatteltujen joukkuekavereidensa luonnehdinnat. Joukkue on nuori, lupaava ja motivoitunut, ja mukana on myös kokeneita pelaajia tasapainottamassa nuoruuden intoa. Laaja ja laadukas pelaajarinki on jo ennakoidusti osoittautunut joukkueen vahvuudeksi, kun pelaajia pystyy kierrättämään pelin aikana ilman, että pelin taso romahtaa. Tiivis pelitahti ja pitkä kausi aiheuttavat sen, että kuormitus yksittäisille pelaajille kasvaa, varsinkin jos kyseessä on Janskun kaltainen vahvistus. Laaja rosteri mahdollistaa myös pelaajien riittävän levon ja palautumisen pitkissä peliputkissa.
Meillä on tosi kiva yleispelaajanelikko kasassa. Pari nuorta miestä, Kaapo ja Aleksi, ovat todella fyysisiä kavereita, jotka lyövät lujaa ja korkealta. Jannen kanssa vanhuksina yritetään siinä pysyä perässä. Kaapo ei välttämättä puhu paljoa, kuten en minäkään, mutta antaa suoritusten puhua puolestaan. On mukava nuori kaveri. Janne on etenkin hyökkäyspuolella kova uhka. Viime kaudella Janne pelasikin täällä Oulussa hakkurina, oli muuten kovassa kunnossa ja hyvässä vireessä. Ei siinä, nyt kun tarkemmin ajattelee niin kyllä kaikki on kovia hyökkääjiä. Yksi meidän iso ase tulevalla kaudella on hyvin toimiva pipe-hyökkäys.
Hyvän lentopallojoukkueen tärkeitä asioita ovat syöttö- ja vastaanottopelaaminen. Noihin osa-alueisiin panostetaan AC Oulu Volleyn joukkueessa paljon. Jos vastaanotto pysyy kasassa, se helpottaa valtavasti hyökkäyspelaamista. Hyökkäyssuorituksilla lentopallossa saakin kaikista eniten onnistumisen kokemuksia ja vahvimpia tunteita. Lentopallo on kehittynyt jatkuvasti näyttävämpään suuntaan, ja kotoisessa Mestaruusliigassakin näkee silloin tällöin niin sanottua highlight-kamaa. Janskun oma henkilökohtainen suosikki on hänen oma ”viistorulla” -hyökkäyksensä, jossa voimasta hieman tinkien suunnataan pallo torjunnan ohi verkkoa pitkin jyrkässä kulmassa tyhjään paikkaan, johon puolustus ei yletä käytännössä mitenkään. Kuten mikä tahansa kikka, tätäkään ei loputtomiin voi viljellä ilman, että vastustaja pääsee siihen mukaan.
Vaikka Helenius täyttikin hiljattain vasta 29 vuotta, on hän jo iältään joukkueen vanhin pelaaja. Joukkueen ainoaa juuri ja juuri milleniaalin käsitteeseen mahtuvaa Janskua ei voi millään sanoa vielä vanhaksi, mutta kun joukkueen keski-ikä on 23 vuotta ja pelaajista kaksi vielä alle 18-vuotiaita, ei liene ihme että nuorimpien jutut menevät välillä hieman yli hilseen. Vaikka nuorimpien huumorista ei aina pysy kärryillä, kehuu Jan joukkueen rentoa tunnelmaa ja pirteitä joukkuekavereitaan.
Mulla on hyvä fiilis meidän tämän kauden joukkueesta. Uskon että me tullaan pärjäämään ja taistelemaan hyvin tässä sarjassa. Tulemme näyttämään että me kuulumme Mestaruusliigaan jo ekalla kaudella. Mitään sijoituksia on tosi vaikea heittää ennakkoon, enkä ole aikaisemmillakaan kausille halunnut lähteä etukäteen veikkaamaan. Tiedän että meillä on joukkue joka treenaa hyvin, olen nähnyt sen jo tässä vaiheessa. Siitä olen varma, että tulemme parantamaan peliä vielä kauden aikanakin.
Tietenkin joukkueesta puhuttaessa täytyy väistämättä puhua myös Heleniuksesta itsestään. Jan ei tykkää tehdä itsestään numeroa, ja on ihmisenä hyvin vaatimaton sekä loputtoman positiivinen. Omasta persoonasta ja pelityylistä löytyy kuitenkin lopulta myös kehuttavaa. Jan kokee että on osannut olla henkisesti vahva ja paineen alla rauhallinen pelaaja jo nuoresta asti. Helenius kokee myös olevansa hyvä joukkuepelaaja, joka jaksaa pysyä positiivisena ja kannustaa joukkuekavereitaan tiukoissakin tilanteissa. Tämä luonnehdinta saa varauksettoman kannatuksen sekä joukkuekavereilta että joukkueen taustoista. Totta kai pelistä löytyy aina myös kehityskohteita, ja omikseen Jansku luokittelee syöttö- ja torjuntapelin. Tästä syystä Heleniuksen näkeekin tuulettavan kaikista komeimmin hänen napatessaan vastustajasta torjuntapisteen.
Kuten aiemminkin, kyselimme myös Janskulta ajatuksia kauden muista joukkueista. Omaan huolettomaan tapaansa Jan ei ole vielä liiaksi tulevien vastustajien rostereita tuijotellut, mutta nimeää kuitenkin joukkuekavereidensa tapaan Akaa-Volleyn ja Hurrikaani-Loimaan sarjan kovimmiksi vastustajiksi. Haastattelun jälkeen joukkue onkin jo päässyt toteamaan omin silmin viime kauden finaalikaksikon kovuuden, ja tuolloin vierastuplan tuloksena oli yksi voitettu erä, kuusi hävittyä ja nolla sarjapistettä. Kausi on kuitenkin ollut tuosta lähtien nousujohteinen, kun edelliset kolme ottelua on päättynyt kolmen pisteen voittoihin.
Kun puhe kääntyy tulevaisuuteen, kuulee Heleniuksen puheesta sekä loukkaantumisten mukanaan tuoman varovaisuuden että peli-ilon uudelleen löytymisen tuoman optimismin. Odotukset ovat suht matalalla, mutta tulevaisuutta kohti tehdään innolla töitä. Nöyränä tavoitteena on nauttia pelaamisesta ja harjoittelusta, ja päästä parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Vaikka urheilu sujuukin tällä hetkellä lievissä kivuissa, olisi toiveissa päästä vielä tilaan, jossa kipuja olisi vielä vähemmän tai jopa ei ollenkaan.
Ihmissuhteiden ja urheilun yhdistämisessä en koe olleen kovin suuria haasteita. Lähimmät ihmiset tietävät, että olen aika tarkka tietyistä asioista. Treenaamisen ja pelien takia on totta kai jotain joutunut jotain jättämään väliin, mutta se ei tunnu millään tavalla uhraukselta. Vaikka en pelaisi lentopalloa tai jotain muuta lajia kilpailullisesti, uskon, että eläisin hyvin samanlaista elämää kuin nytkin. Arki pyörisi todennäköisesti muutenkin urheilun ja kuntoilun ympärillä. Esimerkiksi välivuoden aikana treenasin muita juttuja ihan tosissaankin, ja niissä jutuissa oli myös omat valmentajat. Tykkään urheilla joka tapauksessa tosi paljon.
AC Oulun organisaatio on mahdollistanut myös Heleniukselle monia asioita. Lajien yli ulottuva yhteistyö tuo valmennukselle uusia näkökulmia ja asenteita valmennukseen, mutta urheilijoille itselleen asia ei välttämättä ole niin konkreettinen. Yhteiset puitteet, hallit, kuntosalit ja ruokapaikat niin koripallo- kuin jalkapallojoukkueiden kanssa saavat huomaamaan, kuinka erilaisia ihmisiä saman organisaation alle mahtuu. Vaikka lajit ovat erit ja tavat treenata saattavat poiketa toisistaan, kyseessä on kuitenkin urheilijat ja ihmiset. AC Oulu tuo yhteisönä myös urheilijoita lähemmäs toisiaan. Janskulle eritoten jalkapallo on ollut jo ennen nykyistä joukkuetta lähellä sydäntä, joten myös AC Oulun jalkapallojoukkueen edesottamukset ovat tulevina vuosina myös Janin seurannassa.
Jan kokee olevansa arkielämässä hyvin tavallinen, tai omien sanojensa mukaan jopa tylsä. Niin paljon kuin hän hallilla ja punttisalilla viihtyykin, viihtyy Jan jopa vielä paremmin kotonaan. Kavereiden luona vierailut kuuluvat olennaisesti arkeen, varsinkin koiranomistajien luona. Eläinrakkaalla pariskunnalla ei tällä hetkellä ole omaa koiraa, mutta aina tilaisuuden tullen Jan vaimoineen ilmoittautuu vapaaehtoisiksi koiravahdeiksi.
Janskun lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Tällä kaudella kentällä tullaan näkemään iloinen, sekä urheilusta ja lentopallosta nauttiva AC Oulu.
