Matthew Boden Gentry on 24-vuotias keskitorjuja Yhdysvalloista. Hudsonin esikaupunkialueella USA:n Keskilännessä maaliskuussa 2001 syntynyt Matt elää Oulussa ensimmäistä kauttaan ammattiurheilijana. Vaikka muutto toiseen maahan oli uusi kokemus, joutui Matt muuttamaan jo Lincoln Memorial -yliopistoon Tenneseehen, lähes 800km päähän kotoaan. Kuudessa vuodessa yliopistosta mukaan tarttui ylempi korkeakoulututkinto liiketoiminnan hallinnon alalta, sekä neljä vuotta kokemusta yliopistourheilijana. Parhaat näyttönsä tähän asti beach volley -kentillä antanut Matt keskittyy nyt sataprosenttisesti lentopalloon, ja jälki on ollut Ouluhallilla hurjaa. Vilkaistaanpa hetki sosiaalisen amerikkalaisen mielenmaisemaan.
Kuvailisin itse itseäni välittäväksi persoonaksi. Minulle ihmissuhteet ovat todella tärkeitä. Olen hyvin sosiaalinen ja ekstrovertti persoona, ja viihdyn ihmisten keskellä. Olen intohimoinen ihminen, rakastan myös urheilua ja musiikkia. Vietin kuusi vuotta yliopistossa Tenneseessä ja tuloksena sain kaksi tutkintoa liiketoiminnasta, joten olen hyvin päättäväinen ja motivoitunut bisnesmaailmassa. Olen myös uskovainen mies, tulin uskoon viime vuonna ja tutkiskelen nykyään paljon, mitä on olla kristitty. Urheilu, musiikki, uskonto, ystävät ja perhe, siinäpä on meikä-Matt pähkinänkuoressa.
Matthew on kotoisin Ohion osavaltiosta, jossa vihreä luonto hallitsee maisemaa hyvin samaan tapaan kuin Suomessa. Keskilännessä myös kylmät talvet ovat tuttu juttu; lumisade ja -15 astetta eivät ole mitenkään erikoinen näky Ohiossa. Matt viihtyy yli kaiken luonnon parissa, oli kyse sitten metsässä patikoinnista tai joen suistossa kalastamisesta. Oulu on Hudsonin pojalle kuin toinen koti; kylmä, pimeä ja sateinen. Suomen syksy sateineen on enemmän Mattin mieleen kuin kesä Kaliforniassa, jossa sateesta ei koko kesänä ollut tietoakaan.
Mattin perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi isosisko ja pikkuveli, joiden lisäksi Matt lukee siskonsa miehen kuuluvan vielä tiukkaan ydinperheeseen. Perhe on läheinen, ja pysyy yhteyksissä niin paljon kuin vain mahdollista. Nuorempi veli asuu kolmen tunnin päässä perheen kotoa, ja siskon perhe asuu vain noin viidentoista minuutin ajomatkan päässä. Isä on tuore yrittäjä, ja äiti työskentelee lääkintälaitteita myyvässä yrityksessä. Perhe on aina ollut tärkeä tukipilari ammattilaisuraa rakentaessa, sekä lisäksi muutamat ystävät lukion ja yliopiston ajalta ovat säilyneet läheisinä. Ystävien ja perheen asuessa Amerikan mantereella, on aikaeroon ollut hieman totuttelemista.
Lapsuudessa Matt ja nuorempi veljensä olisivat, monien ikätoveriensa tapaan, halunneet pysytellä sisällä ja pelata pelikonsoleita. Vanhemmat kuitenkin patistivat lapset urheilemaan, kilpailemaan ja leikkimään ulkona. Aikuisempana Matt on oppinut arvostamaan vanhempiensa lähestymistapaa, ja on kiitollinen kuinka he tällä tavoin opettivat lapsiaan sietämään tylsyyttä ja tekemään oman hupinsa. Kilpailuvietti, urheilullisuus ja läheiset välit pikkuveljen kanssa ovat myös perua noilta ajoilta. Vaikka arkisin arvostettiin opiskelua ja pänttäämistä, viikonloput perheen mökillä kuluivat veljesten tehdessä kaikkea hullua mitä vain ulkona riehuen keksivät.
Mutta miten kaikista lapsuudessa kokeilluista urheilulajeista juuri lentopallo valikoitui omaksi lajiksi? Alun perin näin ei ollutkaan. Lapsena valinta on se toinen stereotyyppinen pitkien urheilijoiden laji eli koripallo. Peruskoulun ajan koripallo kulki mukana, kunnes lukiossa Matt ei tullut valituksi koulunssa koripallojoukkueeseen. Vielä samana päivänä naapurinpoika ehdotti vaihtoa lentopalloon. Matt ei ajatuksesta heti innostunut, mutta äiti käytännössä pakotti poikansa ainakin kokeilemaan lajia.
Lukioaikana Matt kokeili pari vuotta myös yleispelaajan paikkaa, mutta lopulliseksi pelipaikaksi vakioitui keskitorjuja viimeisen lukiovuoden aikana. Lukion jälkeen Matt toivoi saavansa paikan läheisestä Ohio State -yliopistosta, joka oli kaikkien paikallisten unelmakoulu. Tunne ei kuitenkaan ollut molemminpuoleinen, ja Matt ei tullut valituksi Ohio Stateen. Pian hän kuitenkin sai puhelun Tenneseestä, jossa häntä pyydettiin tulemaan tutustumaan Lincoln Memorial -yliopistoon, johon Matt myös rakastui ensivisiitillä. Vaikka koulu oli pienehkö eikä mitenkään tunnettu lentopallo-ohjelmastaan, oli siellä kuitenkin riittävät resurssit luoda itsestään tuleva lentopallotähti. Matthew onkin LMU -yliopiston historian ensimmäinen opiskelijaurheilija, joka lähtee koulusta maailmalle ammattiurheilijaksi.
Matkani lentopallon parissa on ollut uskomaton. Tuntuu kuin en edes itse hallitsisi sitä, ja menen vain minne Jumala minut ohjaa. Tämä laji on vienyt minua uskomattomiin paikkoihin. Tänä kesänä sain puhelun USA:n maajoukkueelta, ja sain kunnian viettää kesäni heidän kanssaan treenaten. Kokemus on sanoinkuvailematon, ja olen joka päivä kiitollinen että saan nauttia tästä matkasta. Minulle iso osa matkasta on ollut se, että ilmestyy aina paikalle ja antaa kaikkensa.
Kun Yhdysvaltojen yliopistomaailmassa ajatellaan lentopallokouluja, Keskilännen koulut eivät yleensä ole ensimmäisten mainittujen joukossa. Esimerkiksi Ohiossa lentopallo ei ole kovinkaan iso laji. Keskilännessä lentopallo miellettiin ainakin Mattin opiskeluiden aikaan enemmän naisten lajiksi, kun taas miesten valtalajeina tunnettiin koripallo ja amerikkalainen jalkapallo. Matt on kuitenkin aina halunnut olla tienraivaaja. Kun unelmapaikka Ohio Statessa meni sivu suun, oli se Mattille kova paikka. Myöhemmin nuorukainen on kuitenkin onnistunut löytämään hylkäyksestä myös hyviä puolia, kokemus opetti nöyryyttä ja pettymysten käsittelyä. Uusi ja entistä ehompi unelma sai uutta tuulta purjeisiin, kun Matt puolestaan haluttiin opiskelemaan Tenneseehen, lähes 10 tunnin matkan päähän.
Urheilun kannalta alku oli kuitenkin raju, kun heti ensimmäinen kausi katkesi koronan takia lyhyeen. Yhtään helpotusta ei tuonut toinenkaan opiskeluvuosi, kun murtunut selkä pilasi koko kauden. Yhdysvaltojen NCAA-yliopistosarjassa on kuitenkin olemassa käytäntö juuri tämän tapaisia tilanteita varten. ”Redshirting” on nimitys toimintatavalle, jossa opiskelija voi jättää pelaamatta kauden viralliset ottelut ja keskittyä joko opiskeluun, pelkkään harjoitteluun, tai kuten Mattin tapauksessa, itsensä kuntouttamiseen, ilman että menettää käytössään olevia edustusvuosia. Tämä kävi erityisen käteväksi, kun Matt päätti kandidaatin tutkinnon jälkeen opiskella vielä kaksi lisävuotta ja itsensä maisteriksi.
Siirtyminen Suomeen oli suurelta osin Mattin agentin ansiota. Agentti oli AC Oulu Volleyn päävalmentaja Sami Kurttilan vanha tuttu, ja järjesti osapuolten välille keskusteluyhteyden. Vaihtoehtona oli myös rahakas sopimus Espanjan liigaan. Joukkueen valmentajan kanssa keskustellessa yhteyttä häneen ja joukkueeseen ei ihan löytynyt, joten mahdollisuuden sai myös tuore liigajoukkue Suomesta. Hyvin äkkiä kävi selväksi, että sekä arvomaailmat että tavoitteet osuivat paremmin yksiin ACO:n päävalmentaja Kurttilan kanssa. Päätös oli loppujen lopuksi helppo, ja sopimukseen päästiin hyvin pian sen jälkeen.
Muuttoa Suomeen ja Mestaruusliigaan helpotti valtavasti se, että samasta maasta ja sarjasta on viime vuosina käynyt Suomessa paljon pelaajia. Esimerkiksi Camden Gianni ja Kaleb Jenness osasivat kertoa Mattille mitä odottaa uudelta maalta ja liigalta. Liiga ja sen korkea taso on kerännyt tutuilta kehuja, joten Matt on valmistautunut parhaansa mukaan koko kesän olemaan parhaassa mahdollisessa kunnossa. Suomalaisten yleinen kielitaito on amerikkalaisten erityisesti arvostama piirre, Amerikan mantereella kun ei juuri Suomen kielen kursseja järjestetä. Ihmisiä ylipäätään Matt ei tunnu saavan tarpeeksi kehuttua, samoin kuin Suomen upeaa luontoa.
Meillä on tälle kaudelle koossa erittäin kova joukkue. Laajuutta löytyy joka pelipaikalle, ja kaikki tulevat hyvin toimeen kaikkien kanssa. Isojen egojen kanssa ei ole ongelmia, kun kaikilla on sama ja selkeä yhteinen tavoite. Harjoitukset ovat intensiivisiä, ja valmentaja Sami uskaltaa sanoa, milloin ja mitä teet väärin ja kuinka se korjataan. Se on piirre jota valmentajassa arvostan. Uskon että juuri tuo piirre kehittää meitä kaikista eniten myös jatkossa.
Uusimpana pelaajana Matthew hakee vielä hieman paikkaansa joukkueen keskuudessa, mutta kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja vastaanottavaisia. Pelaajat ovat päässeet jo hieman tutustumaan toisiinsa niin kentällä kuin sen ulkopuolella, ja yhteen kasvamisen prosessi on jo hyvin käynnissä. Joukkueen roolit selkiytyvät ajan myötä, mutta Matt on valmis mihin tahansa rooliin joukkue häntä tarvitseekaan. Vaikka ikänsä puolesta Matt ei kuulu joukkueen nuorimpiin, ei hän myöskään halua nostaa itseään auktoriteettiasemaan. Joukkueessa on paljon häntä kokeneempia pelaajia, joiden asemaa ja kokemusta Matt haluaa kunnioittaa. Matt tunnistaa itsessään johtajapiirteitä, mutta ainakin uutena pelaajana haluaa mieluummin tarkkailla kuin olla ensimmäisenä jakamassa neuvoja. Koko joukkueen mantrana on harjoituskauden ajan ollut tehdä mitä tahansa auttaakseen joukkueen voittamaan, ja Matt allekirjoittaa tämän täysin.
Matt on sopeutunut hyvin paitsi joukkueeseen, myös täysin uuteen asuinpaikkaan. Heti lentokoneesta astuttaessa hänestä pidettiin hyvin huolta, ja lääkärintarkastuksilla sekä testeillä varmistettiin ettei ongelmia tule harjoitellessa Suomessa. Puitteet harjoittelussa eivät kalpene vertailussa Yhdysvaltojen yliopistoihin tai edes Anaheimin maajoukkueen valmennuskeskuksen vastaaviin. Täysin uusi asunto ja pyörä, jolla kulkea paikkoihin ja etsiä nähtävyyksiä, ovat myös helpottaneet vaeltajasieluisen amerikkalaisen uutta arkea huippu-urheilijana.
Kun nostetaan katsetta kohti tulevaa kautta, kilpailullinen Matthew toivoo joukkueen olevan liigan kärkisijoilla. Omien sanojensa mukaan Matt vihaa häviämistä enemmän kuin rakastaa voittamista, joten tavoitteena täytyy totta kai olla välttää häviämistä viimeiseen saakka. Vaikka Matt uskookin oman joukkueensa olevan todella kovatasoinen, jäävät tarkemmat analyysit siihen aikaan, kun hänellä on jotain vertailukohtaa. Tätä haastattelua tehtäessä Mattilla ei ollut vielä yhtään harjoitusottelua vyöllään, joten omaa joukkuetta on hankala verrata vastustajiin, joita ei ole edes nähnyt. ACO:n poikkeuksellisen leveän materiaalin ansiosta Matt on jo nyt varovaisen toiveikas tulevaa kautta kohtaan.
Omaa joukkuetta tarkemmin tarkastellessa Matt käskee kiinnittää tulevalla kaudella huomiota etenkin passarin paikalle. Lasse ja Eeli ovat molemmat huikeita passareita, jotka tuovat tulisieluisen kilpailuhenkensä jokaisiin treeneihin. Samoin tekee myös hakkuri Samuel Jackman. Vaikka Samuelin nuorempi virkaveli Veeti Parkkinen ei ihan yhtä energisesti esiinny, on hän todella kovalyöntinen kaveri. Nopea ja likainen hyökkäyspeli tuottaa varmsti kauden aikana vielä vaikeuksia monille joukkueille. Vaikka kiitosta sataa myös yksittäisille pelaajille, on Mattin mielestä koko joukkueen peli siinä formussa, että siitä tulee varmasti ilahduttavaa katseltavaa kun kausi alkaa.
Omaa kauttaan Matt odottaa niin ikään malttamattomana. Vaikka pelivuosia on takana jo paljon, on edessä nyt silti vasta ensimmäinen kausi täysipainoisena lentopalloammattilaisena. Matt toivoo löytävänsä AC Oulun paidasta oman peli-identiteettinsä. Harjoituksissa Matt on todella eläväinen, mutta kun pilliin vihelletään, miekkonen rauhoittuu ainakin omien puheidensa mukaan huomattavasti. Pelikavereiden kannustaminen ja arvostus ovat sellaisia asioita, joihin Matt haluaa kiinnittä erityisesti huomiota kun tosipelit alkavat. Liian jäpityksen ja totisuuden Matt toivoisi myös jäävän ovelle, ja hän haluaa nauttia rakastamastaan pelistä samalla tavoin kuin harjoituksissa.
Omaa tulevaisuuttaan silmälläpitäen Mattilla on paljon suunnitelmia. Matt on pelannut USA:n maajoukkueen paidassa beach volleyn puolella, mutta tänä kesänä yksi suuri unelma toteutui, kun hän sai pukea Yhdysvaltojen maajoukkueasun myös sisäkentällä. Koko kesän ajan treenaaminen maajoukkueen mukana oli jo yksi toteutunut unelma, mutta kesän päätteeksi kutsu Pan American -turnauksen joukkueeseen oli jo isompi asia kuin Matt osasi alkukesästä unelmoidakaan. Matt ajattelee, että hänen täytyy auttaa myös edellään olevia kavereita paremmiksi. On luonnollista työntää myös edellä olevia pelaajia kehittymään, jolloin he joko kehittyvät tai tekevät tilaa seuraavalle. Yhdysvaltojen maajoukkueeseen pääsy ja muiden auttaminen eteenpäin joukkueessa ovat Mattin tavoitteita tulevina vuosina. Pitkän tähtäimen haaveena voisi olla esimerkiksi edustaa USA:ta olympialaisissa joko 2028 tai 2032.
Mattin lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Ei tule olemaan hyvä päivä sille, joka sattuu minua vastaan verkolle. Sen voin luvata.
Loppuun vielä Mattin oma vitsi Yhdysvalloista:
Miksi kutsutaan koiraa jolla ei ole jalkoja?
– Ei ole mitään väliä miksi kutsut sitä, ei se sieltä ole tulossa.
