AC Oulu Volleyn urheilutoimenjohtaja Tomi Kuronen tunnetaan kaikista parhaiten ja lämpimimmin lempinimellä Peto. Kuten lempinimensä, ei mieskään jätä ketään kylmäksi. Aiemmin Kiskon ja nyttemmin ACO Volleyn primus motor on mies, jolta eivät ideat lopu. Vaikka alkuperäisistä ideoista noin prosentti päätyy toteutukseen asti, ovat Pedon saavutukset lentopallon saralla kiistattomat. Pelaajana vähän niin ja näin, mutta taustatekijänä Peto on pysäyttämätön luonnonvoima. Matka kaveriporukan paikallissarjajoukkueesta varteenotettavaksi liigajoukkueeksi on sellainen työnäyte, jota kestää yrittää perässä. Lentopallon ulkopuolella Tomi on 33-vuotias yrittäjä, jonka perheeseen kuuluu avopuolison lisäksi huhtikuussa syntynyt poikavauva.
Oon tällanen aika perustallaaja, vähän enemmän ideoita ja unelmia. Tykkään kokeilla kaikenlaista uutta. Joku juttu toimii, joku ei. Yritän tehdä välillä jotain oikeinki. Perusarkea, mitäpä sitä itsestä muuta osaa kertoa. Mitä tykkään tehdä, joka ei liity lentopalloon, työhön tai perheeseen? Tykkään nukkua. Ei kyllä oo hirveesti ollu vapaa-ajan ongelmia, että yhtäkkiä kotisohvalla istuessa huomais, ettei ole mitään tekemistä. Aina on jotain tekemistä, monta projektia kerralla tulilla, ja pikkuhiljaa niitä on pakko tehä poiski.
Mitä kuuluu urheilutoimenjohtajan työnkuvaan? Peto vetää hatusta sellaisen viisauden, että siihen kuuluu urheilun johtamista. Vakavammin pohdiskellessa jopiin kuuluu kaikki ne tukitoimet, joita tavoitteellisesti toimivan urheilujoukkueen arkeen ja toimintaan kuuluu. Pelaajasopimukset? Ei ilman Petoa. Valmennus? Ei todellakaan ilman Petoa. Halli missä treenata? Tiedätte varmasti että Petoa siihenkin tarvitaan. Vaikka ylempänäkin on väkeä vetelemässä vielä suurempia linjoja, on Kurosen pojan vastuulla se, ettei urheilijoiden tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin itsensä kehittämiseen ja urheilu-uraansa. Peto on jo kauan sitten luovuttanut viikottain lentopalloon käytetyn ajan seurannan suhteen, vaan intohimo vie sen verran aikaa kuin se vie. Vuorokaudessa kaikilla on sama 24 tuntia, Peto on vaan oppinut optimoimaan vuorokauden tunnit keskivertoa paremmin.
Ketään, joka Pedon tuntee, ei varmasti yllätä se, että itsensä kehuminen sujuu mieheltä helposti. Megalomaanista höpöttelyä? Korkeintaan osittain, kyllä suuruudenhulluudelle on enemmän kuin riittävät näytöt olemassa. Jos sanaparin ”ajatelkaa isommin” voisi rekisteröidä, olisi Peto jo miljonääri. Miehen kiistatonta erikoisosaamista onkin aina ollut nähdä iso kuva. Kun muut ovat tyytyneet näpertämään kulloinkin saatavilla olevalla aineksella, Peto on aina uskaltanut tähdätä tähtiin, ja useimmiten sinne keinolla tai toisella on päästykin. Niin mukavaa kuin lyhytkestoinen menestys olisikin, tähtäin ei ole koskaan ollut siinä. Menestystä on aina rakennettu tarpeeksi kestävälle pohjalle, ja se on suurelta osin Pedon ansiota.
Ympärillä on aika paljon ihmisiä, jotka toimii lentopallon parissa. Tykkään itse ajatella sen niin, että jos mää olen pallo, ja minun ympärillä on renkaita. Niin kuin pääkaupunkiseudulla, Kehä 1, Kehä 2, Kehä 3. Jos nyt ekalla kehällä olevien ihmisten kanssa ollaankin enemmän päivittäin tekemisissä, ei se tarkoita että ulommilla kehillä ois yhtään vähemmän tärkeitä tyyppejä. Jos yks kehä puuttuu niin koko korttitalo romahtaa.
Joukkueen kasaaminen ei tullut vastikään perheenlisäystä saaneelle yrittäjälle helposti. Suurinta osaa pelaajasopimuksista on sorvattu arkisin iltakahdeksan jälkeen, kun muu talo on rauhoittunut nukkumaan. Mukana on onneksi ollut myös apuja, ja pääosin paikallisista ja alueelta lähteneistä pelaajista koottua rinkiä skouttaamassa on ollut paljon tuttuja. Vaikka kiireisen arjen keskellä sopimusten rakentamiseen vaadittavaa aikaa on ollut hankala löytää, on neuvotteluja myös helpottanut se, että AC Oulu on haluttu paikka pelata. Yhtäkään pelaajaa ei ole tarvinnut Ouluun päin anella, vaan jotain on seuran taustoissa tehty oikeinkin. Urheilun tukitoimet ovat kunnossa, tuote on kunnossa, seura on uusi ja raikas.
Seuran ja sen valmennuksen maine on kiirinyt jo maan rajojen ulkopuolelle, niin kova oli myös ulkomaalaisvahvistusten hinku Ouluun. ACO:n puolella videoita on katseltu ja aikaeroista kärsitty, mutta viime kädessä päätös pelaajien uudesta osoitteesta on aina heidän oma. Esimerkiksi yliopistosarja NCAA:n viime kauden paras hyökkääjä Matt Gentry valitsi Suomen ja AC Oulun nipusta sopimustarjouksia Euroopan huippuliigoissa. Henkilökemiat kerta kaikkiaan kolahtivat, ja päävalmentaja Sami Kurttilan viisaita sanoja lainataksemme; onnistuneissa hankinnoissa täytyy olla puolet pelitaitoja ja puolet persoonaa.
Ilman meidän ottelutapahtuman showta ja meidän somea ei ole mitään. Niiden kanssa meillä on kehittyvä yhteisö. Some antaa nykypäivänä paljon työkaluja, mutta se ei yksin riitä. Kun joku keksii meidät somesta, ja näkee vaikka meidät tai meidät videoita muutaman kerran, saattaa hän tulla jo hallillekin. Siinä vaiheessa ollaan jo 20% matkasta kuljettu. Jos katsoja pysyy katsomossa eikä lähde pois, silloin ollaan jo 90%:ssa. En tykkää hirveesti vertailla meidän tekemistä muihin liigaseuroihin, olen aina ajatellut että meillä on oma tarina ja oma juttu. Kokonaisuudessa ollaan varmasti keskikastin yläpuolella. Ollaan hyvällä tiellä kohti sitä terävintä kärkeä. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan se vaatii tunteja ja toistoja.
Tuurilla vai taidolla? Sitä ollaan ajoittain kuultu matkalla kotimaisen lentopalloilun huipulle. Suotuisan onnen osuutta ACO:n tarinassa ei voida täysin sivuuttaa, mutta hyvin nopeasti se kääntyy vähätteleväksi kaikkea sitä työtä kohtaan, jota seuran taustoissa on tehty väsymättömästi ja tunteja laskematta. Pienillä resursseilla on saatu kansallisellakin mittakaavalla merkittävää tulosta, kuten kahden viime kauden ennätysyleisöt lentopallokatsomoissa maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla osoittaa. Niin kuin tähänkin asti, AC Oulu Volleyn ykkösprioriteettinä säilyy periaate, että olemme sanamme mittaisia. Kun jotain sovitaan, pidetään siitä kiinni. Siksi Peto ei lähde keulimaan ja lupaamaan heti debyyttikauden päätteeksi mestaruutta. Koska se ei viime kädessä ole hänen käsissään. Ei edes siinä kauhua vastustajan torjunnoissa kylväneessä oikeassa.
Mitä Peto toivoisi kotimaiselta lentopallolta? Vähemmän puheita, enemmän tekoja. Ideoida ja uskaltaa, sekä vielä toteuttaa. Miten saada ihmiset kiinnostumaan lentopallosta, ja juuri siitä meidän lentopallosta? Hassu viraalivideo siellä, trendejä seuraavia Tiktok-tansseja täällä. Nämä eivät ole Pedolle oikoteitä onneen. Jatkuva läsnäolo ja toistojen määrä herättävät ajan myötä kenen tahansa kiinnostuksen.
Lentopallo valtakunnallisesti? Vähän pidempi esimerkki, joulukuusi. Jos kuusen juurella ei ole valmentajia, miten latvassa voisi olla pelaajia? Seuratoimijat ja muut arjen mahdollistajat, kun tukitoimet ovat pelaajille kunnossa, he voivat hoitaa omaa tonttiaan. Junioritoiminnasta täytyy lähteä rakentamaan, mutta sekin täytyy osata kaupallistaa. Lentopallon tuotteistamalla ihmisten kiinnostus siihen kasvaa, ja myös yritykset on koottu tavallisista ihmisistä ja niiden yritysten päättäjistä.
Pedon lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Ens kaudella Ouluhallissa on iloa, valoa ja hyviä pelaajia. Kehittyvä tapahtuma ja joukkue. Lopputulosta me ei tiietä, paitsi minä. Mutta sitä mää en kerro teille, teidän pitää tulla itse se hallille kattoon.
