Veeti Parkkinen on marraskuussa 21 vuotta täyttävä hakkuri. Kempeleen Lentopallon kasvatti on edustanut kasvattajaseuraansa koko juniori-ikänsä, ja pelasi ensimmäisen liigaottelunsa jo lähes neljä vuotta sitten. Kuten aiemmin pelaajakuvassa esiintynyt Janne Marttila, on AC Oulu Volleyn tulevan kauden numero 4 Veeti saanut lentopallon verenperintönä. Samaa voidaan sanoa myös nuoremmasta veljestä Otosta, joka liittyi velipojan perässä liigakartalle, ja vieläpä samassa joukkueessa. Mutta tässä pelaajakuvassa keskitytään Veetiin. Mistä kaikki alkoi, ja mihin lupaava tulevaisuus nuoren miehen johdattaa? Näihin kysymyksiin, ja muihin, leveästi hymyilevä nuorukainen vastailee itse.
Mä oon aika menevä tyyppi. Sosiaalinen ja tykkään jutella ihmisten kanssa. Varsinkin urheilussa tosi motivoitunut. Perhekeskeinen, ja urheilu on ollu ykkösprioriteetti lapsesta asti. Olen persoonana kilpailuhenkinen, tykkään soittaa suuta niin treeneissä kuin peleissä. Olen räväkkä persoona, niin kopissa kuin kentällä.
Vaikka Veetiltä nykyään mittaa löytyykin 195 senttimetrin verran, näin ei aina ole ollut. Vielä pitkälle teini-ikään Veeti oli ikätovereitaan lyhyempi ja omien sanojensa mukaan ”rimpula”. 14 ikävuoden tienoilla tuli kuitenkin kasvupyrähdys, ja fysiikka alkoi kehittyä reipasta vauhtia. B-junioreissa Veeti huomasi olevansa jo ikäisekseen ruudikas hyökkääjä, ja totesi itselleen, että kovalla työllä lentopallosta voisi joku päivä tulla ammatti. Viime kaudella tämä unelma toteutui, kun Vammalan Lentopallo kirjoitti nuorelle hakkurille elämänsä ensimmäisen ammattilaissopimuksen.
Veetin vanhemmat, Jukka ja Katja, ovat molemmat itsekin pelanneet lentopalloa, joten laji tuli perinteisesti perheeltä opittuna. Ikää ei ollut varmasti kuin neljä tai viisi vuotta, kun vanhemmat kiikuttivat esikoispoikansa Kempeleen Lentopallon pikkutiikereiden harjoituksiin. Laji on sittemmin vienyt mennessään, poislukien yksi välivuosi, jolloin Veeti kävi kokeilemassa lahjojaan yleisurheilun parissa. Samaa viehätystä ei kuitenkaan mondolta löytynyt, vaan tie vei takaisin lentopallokentille, joka on saanut jakamattoman huomion siitä asti.
Juniorivuosilta parhaaksi muistoksi jäi viimeisen A-poikavuoden SM-hopea kaudella 2023-24, jolloin A-poikien paras pistemies nakutti lähes 20 pistettä per peli. Hopeaa tuli kaulaan myös 1-sarjassa, jossa Oulun Kiskon punaisissa toistaiseksi uransa parhaan kauden pelannut Veeti takoi sielläkin lähes 15 pinnaa peliä kohti.
Kisko-kauden jälkeen lähtö VaLePaan oli iso askel. Liigatasolla oli paljon kovempi tempo, ja treenattiin enemmän kuin mihin olin aiemmin tottunut. Siihen piti hieman totutella, mutta toisaalta pääsin näkemään miten Suomen huipulla treenataan. Kasvattava kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka olihan hyvät ja huonot puolensa. Tulevaa uraa ja kasvua pelaajana ajatellen oli kuitenkin tärkeä kokemus.
Sastamalaan Veeti lähtikin ennen kaikkea kasvattamaan itseään pelaajana. Lähtökohtaisesti peliaikaa ei ollut lajilegenda Urpo Sivulan takana paljoa luvassa ainakaan heti alkuun, eikä tilanne muuttunut myöskään Sivulan siirryttyä pikakomennuksella ulkomaille. Tilalle kun hankittiin maajoukkuehakkuri Aaro Nikula. Näytönpaikkoja tuli siihenkin nähden kuitenkin odotuksia vähemmän. Alkukauden kipuiluiden ja sairasteluiden jälkeen meno näytti jo hyvältä treeneissä ja playoff-peleissä, mutta rooli jäi kaikesta huolimatta odotettua pienemmäksi.
Parhaita muistoja viime kaudelta ovat totta kai huiput joukkuekaverit, sekä europelit. Pelireissu Montenegrossa, sekä pelit maailman eliittiin kuuluvia joukkueita ja pelaajia vastaan, olivat hienoja kokemuksia. Koti- ja vieraspelit CEV-cupin avauskierroksella lopulta koko Cupin voittoon asti yltänyttä, Turkin kivikovan liigan pronssimitalistia Ziraat Bankasia vastaan, olivat silmiä avaavia kokemuksia nuorelle urheilijan alulle.
Paluu takaisin Ouluun lähti Sami Kurttilan viestistä, jossa hän kysyi kiinnostaisiko tulla Ouluun. Heti siinä mietin, että voisi kiinnostaa. Sami soitteli pian perään ja kertoi, että liiganousu voisi olla mahdollinen. Siinä vaiheessa olin jo mukana, Samin viestistä oli mennyt ehkä kaksi minuuttia kun olin jo päättänyt tulla takaisin Ouluun. Sopimusneuvottelut Pedon kanssa meni hyvin, vaikka vähän alehintaan yrittikin mua aluksi hankkia. Helposti päästiin kuitenkin kompromissiin, jossa molemmat voi olla sopimukseen tyytyväisiä.
Odotukset tulevaa kautta kohti ovat korkealla. Viime kaudella hampaankoloon jääneet vähäiset näytönpaikat motivoivat entisestään, ja hinku näyttää taitonsa ohjaa toimintaa tulevalla kaudella. Harjoituspeleissä Veeti pääsi tekemään sitä mitä parhaiten tekee, ja hakkurin paikalla on kauden mittaan aidosti kilpailua peliajasta. Kanadalaista virkaveljeä Samuel Jackmania haastamaan Veetillä on kova palo, ja tahto pelata mahdollisimman monta peliä motivoi tekemään parhaansa joka harjoituksessa.
Tulevan kauden joukkueesta kysyttäessä tuttu hymy palaa kasvoille, leviten nyt jo pieneen nauruun. Juuri hakkurinsa näköinen nuori, eläväinen ja huumorintajuinen joukkue kerää Veetiltä runsaasti kehuja. Ehkä juuri nuoresta iästään johtuen, joukkueessa on jopa erityisen hyvä yhteishenki. Nuoret ovat nopeasti samalla aaltopituudella, eikä bussimatkoilla juuri hiljaista hetkeä kuulu. Tämä on myös sosiaalisen Veetin mieleen, juttua riittää joukkuekavereiden kesken muustakin kuin lentopallosta. Parempaa kemiaa joukkueen sisällä Veeti ei ole ikinä nähnyt, ja nauttii siitä täysin siemauksin.
Joukkueen tavoitteet siintävät Veetin mielessä hyvinkin konkreettisina. Siinä missä kokeneemman Janne Marttilan tavoitteena oli voittaa, peli kerrallaan, Veetin tavoitteissa siintää jalometalli. Moni vanhan koulukunnan edustaja kysyisi ehkä miksi juuri me voisimme voittaa mitalin, Veeti oman sukupolvensa edustajana kysyy, miksi EMME voisi voittaa mitalia. Laaja rosteri, hyvä valmennus, laadukkaat puitteet, sekä motivoitunut ja voitontahtoinen joukkue ovat Veetin silmissä jopa mestaruuteen yltäviä aseita.
Tulevan kauden joukkueita katseltaessa Veeti edellisen osan Janne Marttilan kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Akaa-Volley on suurin mestarisuosikki, Hurrikaani ykköshaastaja, ja VaLePa aina vaarallinen. Veeti heittää mukaan vielä TuTon, joka on hyvänä päivänä kova haastaja kenelle tahansa.
Ammattilaisuus merkitsee mulle ihan kaiken. Se on unelma, joka mulla on ollut pikkupojasta asti, ja olen joka päivä kiitollinen siitä, että saan elää sitä unelmaa. Saan tehdä sitä, mitä olen aina halunnut tehdä, ja pystyn oikeasti panostamaan siihen asiaan, jota haluan tehdä vielä pitkään. Se merkitsee mulle tosi paljon.
Veetin neuvona vielä nuoremmille urheilijoille, jotka tavoittelevat unelmiaan urheilusta ammattina, on Veetillä lyhyt ja ytimekäs vastaus; töitä, paljon töitä. Ammattilaisuuteen ei riitä se, että tekee lentopallokentällä kaikkensa, vaan töitä on paiskittava myös punttisalilla, ja itsestä on pidettävä riittävästi huolta. Ravinto ja uni ovat huippu-urheilijalle ihan yhtä tärkeitä työvälineitä kuin käsipainot. Periksiantamattomuus on myös yksi välttämätön ominaisuus ammattilaiseksi tähtäävälle. Huonoja aikoja tulee väistämättä eteen, mutta on tärkeää jatkaa eteenpäin luovuttamatta. Jos unelma on tarpeeksi kirkkaana mielessä, kovalla työllä se on aina saavutettavissa.
Veetin lupaus oululaiselle lentopalloyleisölle:
Lupaan että annan kentällä ja treeneissä kaikkeni. Teen seuran menestyksen eteen hyviä asioita kentällä. Tuon omaa osaamistani tähän asti parhaalla tasolla esille suomalaiselle ja oululaiselle lentopallokansalle. Jos tarve vaatii nii pallo lähtee kädestä 250km/h 😉
